Olen melko kantaaottava henkilö, mutta matkakohteiden boikotointi valtioiden huonon politiikan takia ei nappaa minua ollenkaan.

Tämän vuoden ajalta julkisuudesta muistan keskustelut, että saako taitoluistelija Laura Lepistö mennä kisailemaan Pohjois-Koreaan ja kun kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki boikotoi Ukrainan EM-kisoja (taas muuten tiedotusvälineet olivat kiinnostuneita, missä Paavo on paikalla ja missä ei 🙂 )

Nämä ovat tietysti isompia ja valtiollisiakin keinoja tuoda esiin epäkohtia. Mutta entä jos meikäläinen jättää menemättä Turkkiin tai Burmaan, niin ei sillä oikein ole merkitystä. Toki nämä maat saavat silloin minulta turistirahaa. Mutta raha menee suurimmaksi osaksi tavallisille ihmisille, koska en käytä isoja hotelleja vaan hostelleja ja kaikenlaisten perheyritelmien majoituslaitoksia ja ravintoloita.

En usko, että matkailuni on selvä tukimuoto jonkun maan politiikka kohtaan. Vierailun symbolisuudella voi olla jollekin väliä, mutta minulle vain konkretialla. Maassa käytetyllä rahalla on jotain merkitystä, mutta ei välttämättä huonoon suuntaan.

Kaivoin nyt esiin Vastuullisen matkailijan käsikirjan tarkistaakseni, että olenko ihan hakoteillä ja enkö osaa nyt ottaa huomioon kaikkea, mitä skarpimmin ajattelevat osaavat. Kykenen, ainakin toivottavasti, pyörtämään puheeni, jos joku osaa antaa fiksumman arvion. Kirja on vieläkin kunnolla lukematta, mutta yhdessä kohdassa sanotaan Burmasta:

”Maahan matkustamista boikotoivat perustelevat päätöstään Burmaa hallitsevan sotilasjuntan pakkovallalla…siellä kannattaa suosia pieniä paikallisessa omistuksessa olevia majapaikkoja, ravintoloita ja matkailupalveluja. Näin sotilasjuntta saa mahdollisimman vähän tuloja ja köyhälle väestölle pienikin lisätienesti merkitsee paljon.”

Olisinko menemättä johonkin maahan siksi, että en pidä sen politiikasta? En voisi sillä perusteella käydä yhtään missään enkä asua edes Suomessa. Suuremman mittakaavan törkeydet, kuten ihmisoikeusloukkaukset, ovat tietysti suuria asioita. Mutta niin on törkeä eläinten kiduttaminen ja luonnon tuhoaminen, joita tehdään eniten juuri esim. Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tuenko Suomea asumalla täällä? Ehkä jätän matkustamisboikotit niille, jotka saavat äänensä kuuluviin. Minä voin ehkä avartaa maailmaani käymällä tutustumassa kyseenalaisiinkin paikkoihin.

Yhteiskunnallisten syiden sijaan saattaisin jättää joihinkin paikkoihin menemisen väliin siksi, että haluaisin niiden pysyvän rauhassa kaltaisiltani turisteilta. Galapagos-saaret tulevat joskus vielä olemaan kovan pohdinnan alla, koska sinne olisi ihana mennä ihmettelemään luontoa niin saarilla kuin pinnan alla sukellellen. Mutta suurenevat turistilaumat pilaavat sen, kuten niin kovin monen muunkin kohteen, jossa on kaunis ja ainutlaatuinen luonto uhanalaisine olentoineen.

Muuta matkailupohdintaa:
Nomadit, epäluulo ja yhteiskunnan rakentaminen
Matkakuume on tauti, joka tappaa
Mistä tämä matkusteluhimo oikein alkoi?