Koh Lanta vaikuttaa rauhalliselta matkakohteelta ja olen aina tuntenut oloni turvalliseksi Thaimaassa. Illuusioni rikkoutui heinäkuussa ja Thaimaa tuntuu entistä mädännäisemmältä. Kirjoitin eilen, miten pitää toimia, jos passi varastetaan Thaimaassa. Tässä kirjoitan tarkemmin mitä oikein tapahtui ja mitä muuta sotkua uuden passin hankkimisen lisäksi tuli.

Ohje 1: älä liiku pimeällä yksin, edes mopolla

Lähdin läksiäisistä kahden aikaan yöllä, minun kanssani samaan aikaan lähti kaksi Lanta Animal Welfaren vapaaehtoista kotia kohti. He vain ajoivat minua kovempaa ja jäin paljon jälkeen. Minut ryöstettiin pimeällä hiekkatiellä 50 metrin päästä kodistani.

Näitä tapahtuu: viime elokuussa kaksi miestä lähti seuraamaan yhtä meidän vapaaehtoisista iltayhdeksän jälkeen 7-Eleveniltä kilometrin päässä keskukselta. Tämä vapaaehtoinen oli vaan kovempi mimmi – hän pysäytti moponsa tien varteen ja viskasi ukkoja Heineken-pullolla. Häiritsijät huomasivat, että ehkä tämä tapaus ei ole helpoin ryöstettävä. He olivat varmaan odottaneet naisen kääntyvän pienemmälle tielle, joilla on rauhallisempi hyökätä.

Minä pidän nykyään mopoillessani aina hyönteismyrkkysprayta moponi lokerossa käden ulottuvilla, joskus laitan sen paitani sisään.

Ohje 2: älä pidä reppua tai olkalaukkua mukana, laita tavarat mopon sisään tai taskuun

Yhtäkkiä kahden miehen ajama mopo tuli kohdalleni ja he tönäisivät minut mopoineni ojaan. Nousin sieltä nopeasti ja huusin miehille vihaisesti ”Bai!” mikä tarkoittaa ”Mene!” thaiksi. He kaatoivat minut maahan. Pelkäsin heidän raiskaavan minut ja minulle olikin helpotus, kun tajusin heidän haluavan riistää reppuni selästäni. Ensin pistin paljon vastaan, huusin täyttä kurkkua ja myös moneen kertaan ”Tsuai duai”, mikä tarkoittaa ”Apua”. Sitten taisi tulla lamaannus, koska keksin pelätä, että he alkavat potkimaan minua. He saivat repun ja ajoivat pois.

Edelläni ajaneet vapaaehtoiset tulivat takaisin huutoni takia, mutta noin kymmenen sekunttia myöhässä. Vihaisina he lähtivät ajamaan ryöstäjiä takaa, mutta turhaan. Kohta tuli muita vapaaehtoisia takaisin baarista samaan aikaan kun työnsin moponi tielle ja ajoin kotiin heidän kanssaan.

Ohje 3: älä pidä passia mukanasi

Ohje 4: pidä mukanasi vain sen verran rahaa kuin olet valmis menettämään

Ohje 5: omista ainakin pari luottokorttia ja pidä ne eri paikoissa

Olin siis unohtanut reppuni uumeniin passipussini käytyäni pari päivää aiemmin lääkärissä. Muuten se ei tosiaankaan kulje mukanani. Jos et pysty pitämään passia turvallisesti huoneessasi (säilytyslokero tai mahdottoman nerokas piilo huoneessa), pitäisi se kulkea mukana edes vaatteiden piilotaskussa. Ei repussa.

Ohje 6: Jos sinut ryöstetään, kuoleta luottokortit ja pankkitunnukset sekä sulje puhelinliittymä

Ihan ekana yöllä avasin tietokoneeni (luojan kiitos se ja kamera eivät olleet mukanani) puhelinnumeroiden etsintää varten ja lainasin kaverin puhelinta soittaakseni Suomeen kuolettaakseni luottokorttini (tuossa hötäkässä en muistanut piilottaneeni yhden luottokorttini huoneeseeni – olisi helpottanut elämää, jos olisi ollut tuo yksi kortti käytettävissäni). Myös pankkitunnuskortti kuoletettiin. Uudet luottokortit ja tunnukset laitettiin saman tien tilaukseen tulemaan postissa minulle Suomeen.

En enää muista suljinko suomalaisen sim-korttini, minulla saattoi olla tuo sim-kortti passipussissa. Ehkä suljin liittymän viimeistään seuraavana päivänä netissä, mikäli totesin tuon olevan tilanteen. Thaimaalaista prepaidliittymää taitaa olla turha yrittää sulkea, vaikka ne nykyään pitäisi rekisteröidä voidaakseen semmoisen edes ostaa. Puolisoni yritti tätä oman kadonneen sim-korttinsa kanssa 7-Elevenillä, josta liittymä oli hankittukin, mutta ei onnistunut. Ehkä myyjällä ei vain ollut asiasta hajuakaan, neuvoi menemään poliisilaitokselle, ihan kuin poliisilaitoksella homma mystisesti onnistuisi muka.

Älypuhelinten käyttäjien (eli kaikkien paitsi minun) tarvitsisi myös vaihdella salasanoja kaikkialle puhelimen tultua varastetuksi.

Ohje 7: hanki vaikutusvaltaisia thaimaalaisia kavereita…

Heti saman tien pitää mennä poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitus. Siellä kaiken paperinpyörityksen lisäksi minut laitettiin katsomaan paikallisten rikollisten kuvia (ehkäpä, vai mitä lie kuvia oikeasti olivat), jos olisin joukosta tunnistanut ryöstäjät. Mistäpä tätä tietäisi, ehkä kuvat olivat burmalaisia vierastyöläisiä, joita thaimaalaiset aina ahdistelevat ongelmien tullen, tai mitä sattuu kuvia, jotta poliisin toiminta vaikuttaisi tehokkaalta.

Poliisit jopa tulivat katsomaan rikospaikkaa ja haastattelemaan naapureita. Välittömästi tien molemmin puolin on taloja. Naapuri kertoi poliiseille kuulleensa kyllä yöllä tiellä huudettavan ”tsuai duai”. Eli naapurit olivat kuulleet avunhuudot. Kukaan ei tullut katsomaan. Thaimaalaiset pelkäävät puuttua toisten asioihin, ihmisiä voidaan vaikka pahoinpidellä tai tappaa vieressä ilman että he tekevät mitään. Parempi olla puuttumatta, jotta ei itse joudu ongelmiin. Eli turha odottaa saavansa Thaimaassa apua tuntemattomilta tällaisissa tilanteissa.

Elin jonkin aikaa siinä toivossa, että ryöstäjät saataisiin kiinni, koska pienellä saarella kyllä tiedetään toisten asiat. Myöhemmin paikalliset tuttuni (tietenkin muualta sinne muuttaneet) sanoivat poliisin ja joidenkin paikallisten kyllä tietävän, ketkä olisivat olleet kyseessä, mutta eivät he halua pidätyttää paikallisia ihmisiä yksittäisten turistien takia, ellei ole pakko. Jos olisin jonkun paikallisen mahtisuvun jäsenen kaveri, niin ehkä olisi alkanut tapahtumaan. Olisivat ehkä hankkineet burmalaisen syyttömän syypään, ihan niin kuin Koh Taon surmissa.

Koitui kyllä hurjasti harmia tuosta ryöstöstä: Suomessa oleva puolisoni joutui laittamaan rahaa Western Unionin kautta, kännykkä meni numeroineen, rahaa meni kuukauden palkan verran (ennen aina nostin 20,000 Bahtia kerralla automaateista, nyt enää nostan 10,000 vaikka pitääkin aina maksaa 150 bahtia nostomaksua), reppu meni, pitää hankkia vielä joskus uusi Kela-kortti, ajokortti, rokotuskortti, lentoyhtiön kortit jne. Vähänkö toivon, etteivät ryöstäjät olisi osanneet katsoa reppuni salataskua, olisivat löytäneet vain kukkaroni ja heille kelpaamattoman kännykkäni ja heittäneet reppuni roskiin… se on ainoa mitä olen voinut toivoa, että he eivät olisi päässeet täysin hyötymään saalistaan.

Lue myös:

Mitä tehdä, jos passi varastetaan Thaimaassa >>