Kaupoissa myytävät banaanit edustavat yleensä pelkkiä eri Cavendish-lajikeita, mutta maailmalla on valtavasti muitakin lajikkeita, lajeja ja risteymiä. Olen tosi kiinnostunut siitä, miten ruokamme tuotetaan ja mitä kaikkea syötäviä kasveja oikein löytyisikään markettien tarjonnan ulkopuolella. Siispä sukelsin nettiin etsimään tietoa. Vuosien varrella olen ottanut kuvia erilaisista banaaneista etenkin Aasiassa ja Espanjassa.

Espanjan banaanit

Banaanit kasvavat Euroopassakin, kun on tarpeeksi lämmintä. Varsinaisesti tuottava alue taitaa rajautua Andalusian rannikkoon. Naapureillani Vélez-Málagassa oli pari banaanipuuta ja niitä muutenkin näki siellä päin. Vélez-Málagan Almayatessa niitä oli yksi iso peltotilkullinen, en tiedä minne ne päätyivät myyntiin. Asuessani Vélez-Málagassa kävin usein perjantaisin Nerjassa ostamassa siellä kasvaneita banaaneja pienestä luomukasvattajien yhdistyksestä, Bioagricultura Marosta. Minusta on fantastista pystyä ostamaan ruokaa, joka ei ole kulkenut minkään tukkujen liukuhihnojen kautta kauppoihin.

Espanjan supermarketeissa, kuten Lidlissä ja Mercadonassa, on yleensä myynnissä sekä kaukomaiden banaaneja että kanarialaisia banaaneja. Espanjan erikoisuus on se, että täällä Kanarian banaaneja kutsutaan sanalla plátano, muita makeita banaaneja sanalla banana ja keittobanaaneja nimellä plátano macho. Muissa espanjankielisissä maissa sanoja käytetään varmasti toisin. Englanniksi bananat ovat banaaneja ja sanaa plantain käytetään keittobanaaneista.

Kanarian banaanit ja muut kauppojen banaanit ovat maailman yleisintä Cavendish-lajiketta, jonka sisällä on silti jotain vaihtelua, eli ihan kaikki Cavendishit eivät ole ihan samanlaisia esim. kooltaan ja maultaan. Kanarialaiset ovat paremman ja vaihtelevamman makuisia kuin tuontibanaanit Etelä-Amerikasta. Parissa espanjalaisessa lehdessä Kanarian banaaneja kuvailtiin sisältä kosteammiksi ja makeammiksi. Ostan yleensä vain niitä, vaikka ne ovat vähän kalliimpia. Halpoja ne silti ovat, usein jotain 2,20 euroa/kg.

Banaanit ja niiden musa-suku on peräisin Etelä- ja Kaakkois-Aasiasta sekä Australiasta.

Kutsun tässä banaanikasvia banaanipuuksi, vaikka se ei varsinaisesti ole mikään puu, vaan vankka kasvin varsi lehtineen ja hedelmineen.

Banaani kasvina

Banaanipuut kasvavat nopeasti. Isossa tuotannossa ne kasvavat tyypillisesti viisimetrisiksi, mutta ainakin täällä Manner-Espanjassa ehkä vain pari-kolmemetrisiksi, ainakin mitä minä olen nähnyt. Kun banaanipuu kasvaa täyteen mittaansa, se lopettaa kasvunsa ja alkaa muodostaa kukkavarren. Kukin banaanipuu tuottaa pääsääntöisesti vain yhden banaanitertun.

Kukkavarren päähän kasvaa iso viininpunainen ”banaanin sydän”, jonka sisustan voi syödä vihannesmaisesti. Sydämen yläpuolelle kasvaa urospuoliset kukat ja niiden rivin päälle naaraspuoliset kukat, joiden tyveen kasvaa banaanit.

Banaanitertun keräämisen jälkeen puu kaadetaan, koska se ei tuota banaaneja enää uudestaan. Banaanit ovat kuitenkin siten monivuotisia, että puun kaatamisen aikaan sen juuresta pitäisi jo pilkistää uusia tyviversoja, jotka ovat identtisiä kaadetun banaanipuun kanssa. En tiedä miten hyvin täällä Espanjassa tapahtuu näin. Mutta aina olen nähnyt banaanipuut kasvavan ryppäinä, jos niitä on ollut useampia. Banaanipuulla pitäisi kestää noin 15–24 kuukautta, kunnes se tuottaa hedelmät.

Banaanit tuottavat ympärivuotisesti, kunhan kasvi on kasvanut täyteen mittaansa. En vain tiedä miten täällä manner-Espanjassa, että ajoittuuko kukkiminen ja hedelmien tulo johonkin tiettyyn vuodenaikaan.

Banaanien kasvatus Espanjassa itse

Harmi kun banaania ei voi lähteä kasvattamaan siemenistä, koska kauppojen Cavendisheissa ei ole siemeniä, ne on jalostettu siemenettömiksi. Tai ne mustat pilkut ovat kehittymättömiä ja hedelmöittymättömiä siementen alkuja, joista ei kasva mitään. Siksi homma pitäisi aloittaa ostamalla taimi, ellei sellaista jostain saa. Erilaisten banaanien taimia löytyy kyllä kasvimyymälöistä (viveros). Kun saisi kasvatettua yhden banaanipuun, niin sen tyvestä toivon mukaan alkaisi kasvaa uusia versoja. Jos löydän jotain ohjeita, miten banaanit saa Espanjassa tuottamaan, lisään tänne siitä tietoa.

Mielenkiintoinen juttu Suomessa sisätiloissa kasvaneista banaaneista täällä.

Erilaisia banaanilajikkeita ja -lajeja

Minusta on aika hurjaa, miten Suomessa tunnetaan vain Cavendish-banaanit ja satunnaiset keittobanaanit. Muita makeita banaaneja maahantuodaan tosi vähän. Madeiran Funchalin kauppahallissa sain 20 vuotta sitten maisteltavaksi lukuisia erilaisia banaaneja, kuten omenabanaaneja, minkä elämyksen haluaisin päästä toistamaan. Villeissä banaaneissa on siemenet, niitä on jopa enemmän kuin hedelmälihaa. Olen Aasiassa syönyt banaaneja, joista on pitänyt erotella siemenet.

Banaanilajit ovat luonnonvalinnan kautta syntyneitä. Banaanilajikkeet ovat ihmisen jalostuksen tuloksia ja risteymiä. (Wikipedia). Banaanilajeilla on monia alalajeja (subspecies), muunnoksia (varieties) ja muotoja. Lisäksi on risteytyksiä eli hybridejä.

Luonnonvaraisia lajeja ei kasvateta kaupallisesti, vaan niiden sijaan erilaisia ihmisten kehittämiä lajikkeita ja risteytyksiä, joihin on saatu haluttuja ominaisuuksia, kuten makeutta ja siemenettömyyttä. Poikkeuksena se, että musa balbisianaa edelleen kasvatetaan Japanin eteläisillä saarilla vaatekuitua varten.

Suurin osa kaikista banaanilajikkeista on jalostettu kahdesta lajista, musa acuminatasta ja musa balbisianasta. Joko yksinään jommasta kummasta, tai näiden risteymästä, jonka nimitys on musa x paradisiaca.

Musa acuminata eli kääpiöbanaani on laji, josta suurin osa makeista banaaneista, kuten Cavendish-banaanit, on jalostettu. Kääpiö-nimitys ei kuvaa banaanin hedelmän kokoa, vaan kasvin varren mataluutta. Siitä alettiin jalostaa lajikkeita jo 10 000 vuotta sitten, kuten myös esimerkiksi perunaa, papua, maissia ja riisiäkin. Musa acuminatan alalajit ja lajikkeet merkitään kirjaimin AA ja AAA, joista jälkimmäiset ovat siemenettömiksi triploideiksi jalostettuja lajikkeita.

Musa balbisiana (punttibanaani) on itsessään isosiemeninen keittobanaanimainen laji. Musa balbisianan alalajit ja lajikkeet voitaisiin merkitä kirjaimin BB ja BBB, mutta pelkästä balbisianasta ei kai ole jalostettu lajeja, vaan mukana on aina acuminataa.

Musa acuminata x musa balbisiana = musa x paradisiaca, josta on jalostettu iso osa kasvatetuista banaaneista. Musa paradisiacan on arveltu risteytyneen luonnollisesti, kun etelämpää Kaakkois-Aasiasta levitettiin banaaniviljelmiä musa balbisianan alkuperäiselle kasvualueelle pohjoisempaan Etelä-Kiinaan ja Intiaan. Musa paradisiacan alalajit ja lajikkeet merkitään esim. AB, AAB, ABB jne.

AAA-ryhmän banaanit: Cavendish, Grand Nain, Gros Michel

Cavendish-banaanit ovat kääpiöbanaani musa acuminasta jalostettuja AAA-ryhmän siemenettömäiä banaaneja. Cavendish-banaanit eivät ole lähtöisin yhdestä ainoasta banaanipuusta Hass-avokadojen tapaan, vaan sen sijaan kattavat laajemman valikoiman eri Cavendish-lajikkeita, eikä kukaan omista termiä.

Chiquita-brändin Cavendishit ovat Grand Nain -lajiketta. Ne ovat yleensä vähän kookkaampia kuin muut kauppojen cavendishit.

Gros Michel oli musa acuminatasta jalostettu lajike, joka oli yleisin banaani 1950-luvulle asti, jolloin kasveihin iski Panamantauti niiden pääkasvatusalueella Keski-Amerikassa. Sen sanotaan omaavan enemmän banaaniesanssimaista makua kuin Cavendish-banaaneissa. Kuoret ovat paksut, jonka takia ne olivat hyviä vientiin kauas ulkomaille.

Samaan AAA-ryhmään kuuluu paljon toisistaan poikkeavan näköisiä ja makuisia banaaneja. Yksi on esimerkiksi punakuorinen Red Dacca.

Musa acuminatan alalajit ja muunnokset

Esimerkiksi Musa acuminata var. zebrina on luonnossa esiintyvä muunnos lajista. Zebrinaa kasvatetaan lähinnä koristeellisten punaisten lehtiensä vuoksi. Afrikassa zebrinasta kehitettiin matoke-keittobanaanilajike (East African Highland banana), josta taas on jalostettu lukuisia lajikkeita. Eli vaikka musa acuminata on lähinnä makeiden banaanien kantalaji, on siitäkin jalostettu keittobanaaneja.

Musa acuminatan alalajit ja lajikkeet merkitään kirjaimin AA ja AAA, joista jälkimmäiset ovat siemenettömiksi triploideiksi jalostettuja lajikkeita.

ABB-lajikkeet: Burro, Blue Java

ABB-ryhmään kuuluvissa banaanessa on useita lajikkeita, jotka ovat ennemmin keittobanaaneja, mutta osa on makeitakin. Ne kestävät yleensä hieman kylmempiä ilmastoja kuin useimmat muut banaanit.

Espanjan Nerjan seudulla kasvatetaan pienimuotoisesti, lähinnä omaan tarpeeseen, burro-lajiketta. Niitä voi kyllä syödä raakanakin, etenkin kun banaani on kunnolla kypsynyt, mutta sisältö on Cavendisheja hieman kovempaa. Nämä sopisivat ehkä parhaiten grilliin.

Muita ABB-ryhmän banaaneja ovat mm. Blue Java, joiden kuoret ovat hieman sinertävät raakoina. Netissä on paljon vääristelyjä kuvia Blue Javoista, jotka on käsitelty ylenpalttisen sinisiksi, jota ne eivät varsinaisesti ole sisältä eikä kuoreltaan. Blue Javoja kutsutaan myös jäätelöbanaaneiksi ja ne ovat makeita banaaneja, jotka sopivat myös keittobanaaneiksi.

Isosiemeninen ja pinkki musa velutina

Musa velutina -banaanipuun näkeminen Leidenin Hortus Botanicuksessa oli siitä hienoa, että se on eteläaasialainen villibanaani, jossa on alkuperäisen suuret siemenet. Olin juuri miettinyt näitä banaanien kasvatusasioita ja miten banskuja ei voi kasvattaa itse syömiensä hedelmien siemenistä. Musa velutinan isot siemenet voisi idättää (siinä kestää jopa 6 kk). Mutta kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, ei hedelmissä ole juuri hedelmälihaa, jota syödä.

Kiinan ja Japanin musa basjoo -banaani

Musa basjoo on Kiinan Sichuanista peräisin oleva banaani, jota sanotaan kuitenkin japanilaiseksi banaaniksi. Sen hedelmät eivät kuitenkaan ole syötäviä suurten siementen ja vähäisen hedelmälihan vuoksi. Musa basjoo lienee kaikkein viileimmissä oloissa kasvatettavissa oleva nopeakasvuinen banaani.

Sekalaisia kuvia erilaisista banaaneista

Keittobanaanit

Keittobanaanit ovat ihan samalla tavalla banaaneja kuin nämä kaikki muutkin. Espanjaksi näita tiivismaltoisempia banaaneja kutsutaan nimellä platano macho.

En erityisesti välitä keittobanaaneista, mutta toki niitäkin olisi kiva kasvattaa. Maailmalla olen saanut niitä lähinnä keskiamerikkalaisena ruokana paistettuina viipaileina.

Banaanin muiden osien käyttö

Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa banaaninlehtiä käytetään lautasina ja niistä tehdään ruoalle kääreitä ja koreja. Etenkin tahmariisiä kääritään banaaninlehtiin.

Banaanin varsia on käytetty kuitukasvina ainakin Japanin eteläisillä Ryukyu-saarilla, joihin Okinawakin kuuluu. Niistä on tehty siellä vaatekankaita. Manillaköysi on Veijo Meren sotaromaani, mutta manilla tai manillahamppu tarkoittaa Filippiineiltä ja Borneosta kotoisin olevan Musa textilis -banaanista tehtyä hyvin vahvaa kuitua. Luulen, että isoilla toimistoilla kiertävät isot ruskeat kirjekuoret ovat manillakuoria.