Sitä kysytään aika usein, että mikä minut tänne Málagaan toi. Vastaan aina, että ilmasto. Sitten saatan sanoa, että tykkään Espanjan rentoudesta ja espanjalaisista. Voi olla, että puheeksi tulee myös, että tämä on manner-Euroopan eteläisin kolkka ja tänne pääsee suht helposti meidän koirien ja kissan kanssa. Sitten myös saatan kertoa, että rakastan tätä luontoa, vuoria ja merta.

Siinäpä tulee jo tiiviisti kerrottua paljon itsestäni ja mikä minulle on tärkeää. Tuohon voin lisätä myös, miten ihanaa minusta on, että täällä kaikenlaiset kasvikset ja hedelmät ovat lähiruokaa, joita voi kasvattaa ympäri vuoden.

Mistä en pidä

Jos joku haluaisi tietää, mistä en pidä täällä, niin ykkösenä varmaan sanon koirien ja kissojen huonon kohtelun maaseudulla ja metsästäjien toimesta.

Sitten voin sanoa, että tykkään Espanjassa tuotetuista vihanneksista ja hedelmistä, mutta muutoin espanjalainen ruoka on minusta ankeaa, eikä espanjalaisissa ravintoloissa ole yleensä mitään, mitä haluaisin syödä. Tätä aihetta en kylläkään ottaisi kovin helposti esille espanjalaisten kanssa. Eurooppalainen ruoka on minusta ylipäätään mautonta ja tykkään oikeastaan vain aasialaisista ruokakulttuureista maustamisineen ja vihannesten käyttöineen. Espanjan ravintolaruoka on iso miinus, koska sen takia kyliin tutustuminen jää vähemmälle, koska ei tule istuskeltua ravintoloissa fiilistelemässä tunnelmaa. Kaupungeista sentään voi löytyä kasvisravintoloita tai hyvällä kasvislistalla varustettuja ravintoloita, joista saa muutakin kuin superyksinkertaista ja ruskeaa ruokaa.

Valkoiset vanhat rakennukset ja kylät ovat varsin nättejä. Mutta rakennusten ja kukkaistutusten lisäksi täällä päin ei usein olla mitään esteetikkoja. Kaikilla on tietysti oma makunsa. Mutta Espanjassa tunnutaan tykättävän paskanruskeasta, maalaamattomista ruskeista puuhuonekaluista ja kaikenlaisista tunkkaisista väreistä. Kyläbaareissa on muoviset olutmerkkien tuolit ja pöydät. Asunnot on sullottu täyteen synkeitä isoja huonekaluja. Seinät on saatettu vetää kirkkaan oransseiksi tai vaikkapa pinkeiksi. Olen selannut ihan tosi paljon myynti- ja vuokra-asuntojen ilmoituksia ja voin pahoin nähdessäni niitä sisustuksia.

Onneksi on jotain poikkeuksia, kuten kaunis Tarifa. Vaikka eipä semmoinen perinteinen suomalainen sisustuskaan nyt niin kaunista ole. Täällä on vuokrakämppiin tietysti dumpattu ikivanhat jämähuonekalut. Kiertolaiselämää vietettyäni olen tottunut asustelemaan sisustuksissa, joita en ole itse valinnut, mutta kyllä se vähän kirpaisee.

Tätä luontoa täällä yhtä aikaa rakastan ja kauhistelen. Kauhistelen maaperän kuivuutta, liian vähäisiä metsiä ja sitä että ihanille vuorille pääseminen on niin hankalaa kamalien teiden takia. Mutta luonto siis miellyttää silmääni. Ihmisten tekeleet eivät usein niinkään.

Espanjalainen kulttuuri

Olen yrittänyt opetella espanjaa vasta tänne tulon myötä, eikä minulla ollut ennestään minkäänlaista Espanjarakkautta. Espanja valikoitui siksi, että puolisoni piti espanjalaisia jotenkin kivempina kuin italialaisia, vaikka minua Italiaan veti ruokakulttuuri, siellä kun suunnilleen jokaisesta pikkuravintolasta saa varsin hyvää kasvisruokaa. Ranska taas ei ole tarpeeksi lämmin. Kreikka taas on jotenkin ihan vieras kirjaimiaan myöten.

Päällisin puolin espanjalainen meininki on minusta kivempaa kuin suomalainen. Ihmiset ovat aikalailla hyväntuulisia, tervehtivät vastaan tullessa ja ovat kohteliaampia. Minusta on kivaa elää arkeani paikassa, jossa polulla vastaantulijalle sanotaan Hola, tehdään vaivatta pieniä avuliaisuuksia ja otetaan muita huomioon. Toisaalta joskus tuntuu, ettei täällä paljoa mietitä ja on holtitonta. Mutta ehkä se ero on, ettei täällä samalla tavalla pelätä toisia ihmisiä, kuin Suomessa.

Toisaalta en haluaisi asua kovin tiiviissä espanjalaisessa yhteisössä. Luulen, että häly ja kanssakäymisen määrä olisivat minulle ihan liikaa. Aurinkorannikon kansainvälisyys on minusta kiva juttu, koenhan enemmän yhteenkuuluvuutta muiden liikkujien kuin paikallaan pysyjien kanssa.

Nautin kovasti tämän hetken huhtikuisista keleistä. Päivällä voi olla aika varma, että mekko tai t-paita ja shortsit ovat riittävät. Myöhään illalla tarvitsee vielä pitkähihaista päälle. Mutta sääthän eivät ikinä voi olla varmoja. Kolme vuotta sitten huhtikuussa oli viileä jakso. Aurinkorannikon talvet eivät ole ihan tarpeeksi lämpimiä minulle, mutta ei nyt ihan kaikkea voi saada.

Lue myös:

Liiankin simppelit espanjalaisruoat (2021)

Kokemukseni koirien kohtelusta Espanjassa (2021)

Espanjan eteläisin Tarifa (2020)