Tänä vuonna matka Suomesta Espanjaan tapahtui ihan marraskuun lopussa, yli kuukautta myöhemmin kuin kahdella edellisellä kerralla. Meillä kesti 8 päivää päästä Helsingistä perille Aurinkorannikolle. Matkustimme Baltian kautta, kuten edellisilläkin kerroilla. Viime syksyn (2021) tapaan reitti oli Baltia-Puola- Saksa-Ranska-Espanja.

Lue lähtövalmisteluista: Espanjaan lähteminen pakulla (2022) >>

Lautalla Viroon ja siitä eteenpäin

Koiramme matkasivat neljättä kertaa lautalla Suomen ja Viron väliä Eckerö Linella jääden 2 t 15 min menon ajaksi pakettiautoon tai matkailuautoon. Kissakin on ollut kyydissä kolme kertaa. Viime keväänä ajoimme Suomeen Ruotsin kautta ja silloin matkustimme Kapellskäristä Turkuun kahteen lemmikkihyttiin jakautuen. Silloin oli koirilla hiukan rauhatonta etenkin laivan kolistessa Maarianhaminassa. Jotenkin siis kiinnosti enemmän tämä Baltian reitti. Travemünden lauttaa emme taida ryhtyä kokeilemaan, koska en usko koiriemme onnistuvan tekemään tarpeitaan pienelle ulkokannen hiekkapläntille.

Eckerön aamiaisbuffetissa on ihan hyvin vegaaniruokaa, kunhan huomaa erillisen vegaantuotepisteen toisen lämminruokalinjan luona. Siellä oli jugurtteja ja juustoa. Vegaanimargariininapit löytyi gluteiinittomasta pisteestä. Lämpimällä linjastolla oli chorizoa tomaattisoossissa, vihannespaistosta ja papuja tomaattikastikkeessa. Kylmälinjastolla oli hieman jotain. Sitten oli hedelmät myslit yms. Kahvien luona oli kasvimaitoa.

Lauttamatka maksoi laiva-aamiaisineen (á 17 e) 141 euroa. Autossa olleista eläimistä ei mennyt maksua, mutta ne pitää ilmoittaa varausta tehdessä ja kukin saa check-innissä oman lipukkeensa.

Lue aiemmista reissuista: Eurooppaan Viron kautta pakulla (matka 2021) >> ja Koirien kanssa Helsinki-Tallinna -lautalla (2019) >>

Yö Latviassa

Kylmyyden lisäksi talvella matkustamisessa haittana on pimeys. Nytkin ehdimme ajaa vain Riikaan asti, kun tuli ihan pimeää ja lunta tuiskusi. Valitsimme yöpaikaksi ekan isomman huoltoaseman Riikan jälkeen (ks. Park4Nightissa >>). Siellä maksoimme euron per tunti parkkeerauksesta huoltamon takana olevalla aidatulla parkkialueella, jossa oli vain rekkoja. Sain kävelytettyjä koiria tiellä huoltamon takana ja 24/7 auki olevalta huoltamolta saimme vegaaniburgerit ja -kebabit.

Matkalla syötiin vain sitä ruokaa, mitä huoltamoilta ja niiden viereisistä paikoista sai. Latviassa oli kiva, kun oli tämmöistä vegaaniroskaruokaa tarjolla. Muutoin söimme lähinä purkkiruokia ja pussikeittoja ja -nuudeleita hedelmien ohella.

Oli kiva huomata, että auton sisällä lämpö ei laskenut +8-9 alemmaksi, joten pärjäsimme. Meillä oli mukana ladattava superakku, jolla saimme pienen lämmittimen toimimaan ehkä 15 minuutin ajan. Se riitti lämmön nostamiseksi tilapäisesti jonnekin +13 asteeseen. Joinain öinä lämmitin ajon aikana vettä kuumaksi ja täytin lämpövesipullot ja ne vasta lämmittivätkin mukavasti.

Muut jutut Latviasta >>

Tässä tosi epätarkka kuva akusta ja siinä kiinni olevasta lämpöilmapuhaltimesta, joka onnistui väliaikaisesti lämmittämään pakettiauton sisälämpötilaa ainakin 5 asteella.

Koirilla oli yölläkin takit päällä ja lisäksi peittelimme niitä pitkin yötä.

Liettua ja Puola

Tällä kertaa tiesin, että Liettuassa N1-luokan pakettiautotkin lasketaan kuorma-autoihin ja pitää ostaa vinjetti ajaakseen isommilla teillä. Se oli helppo ostaa netissä, ei siis tarvita mitään tarraa ikkunaan (Keliumokestis.lt >>). Ajoimme varsin nopeasti Liettuan läpi, mutta emme ehtineet toisena ajopäivänä edes Varsovaan asti. Valitsimme päivän hämärtyessä parkkipaikaksi lähimmän huoltoaseman, koska koko päivän ajan oli ollut sumuista ja näkyvyys oli ikävä.

Ostimme rekkamiehille suunnatusta ravintolasta kaalisalaatteja, jotka ovat Itä-Euroopassa yleensä hyviä. Koirien ulkoiluttamisen jälkeen asetuimme yöpaikoillemme jo kuuden aikaan illalla.

Lue Liettuan vinjeteistä ja muutenkin Baltiassa ajamisesta Autoliiton sivuilta >>

Muut jutut Liettuasta >>

Muutu jutut Puolasta >>

Lexie malttoi jopa pötkötellä ajojen aikana.

Koirista on aina jännä käydä haistelemassa uusia paikkoja.

Liettuassa ja Puolassa minua ihmetytti maissipellot, joiden sato oli vielä keräämättä.

Pääsimme lumesta eroon Varsovan liepeillä. Se oli jo iso voitto, ettei pakettiautoon kantautunut märkää ja kosteutta lumen muodossa. Posotimme yöksi huoltoasemalle Saksan puolelle. Puolan ja Saksan rajalla oli hirmuiset rekkajonot jostain syystä, mutta onneksi pääsimme ajamaan niiden ohi toista kaistaa pitkin.