Tykkäsimme Benalmádenasta, mutta olin innoissani uusiin maisemiin siirtymisestä. Kahtena viime talvena olemme liikkuneet lähinnä alueella Málagasta etelään ja nyt tulee tutuksi alue Málagasta pohjoiseen. Olisi ihanaa, jos olisi oma talo, jonne voisi kasvattaa mahtavan puutarhan ja laittaa talo oman maun mukaiseksi. Mutta asunnon vaihtamisen vapaudessakin on oma hohtonsa vaihtelun vuoksi. En edes tiedä kumpi elämäntapa olisi parempi. Vaihtelu tuo elämään epävarmuutta ja häilyvyyttä, mutta myös kaivattua seikkailun makua. Oma talo taas mahdollistaisi omavaraisuushommat ja sen saisi laittaa omanlaiseksi.

Kutsun ruuhka-Aurinkorannikoksi rantaa Málagasta Marbellaan. Benalmádenan turismi vilkaistui tänä keväänä jo helmikuussa, kun vuoden 2022 keväänä monet hotellit avautuivat vasta pääsiäisenä. Koirien ulkoiluttaminen alkoi olla hitusen työläämpää, kun tuli aiempaa enemmän ihmisiä vastaan. Löysimme parkkipaikan asuntomme läheltä vielä melko helposti, mutta kesällä siitä olisi todennäköisesti tullut hyvin vaikeaa. Pakettiauto ei mahtunut taloyhtiön kellarin paikoille.

Keväällä alkoi eniten hermostuttaaa bussien epäluotettavuus. Aiemmin niillä pääsi liikkumaan oikein hyvin, mutta sitten ne eivät tulleet ajallaan ehkä siksi, että turistit maksavat käteisellä ja se viivyttää aikatauluja. Sekin hidasti busseja, kun ihmisiä tuli ja jäi joka pysäkillä. Lisäksi joskus saattoi kaksikin bussia mennä ohi pysähtymättä, koska ne olivat täpötäysiä. Meiltä oli yli puolen tunnin kävelymatka ylämäkeen junapysäkille, joten emme juuri junia käyttäneet. Sitten tuli enemmän haitaribusseja liikenteeseen, mutta siltikään busseihin ei voinut enää luottaa. Julkisessa liikenteessä ei siis oltu varauduttu lisääntyneeseen turistimäärään. Málagassa taisi ainakin viime talvena olla kuljettajapulaa, joten liekö edelleen. Fuengirolaan ja Torremolinokseen oli vaikea mennä asioimaan, kun bussit olivat epäluotettavia, eikä parkkipaikkoja ollut.

Rakennus- ja tietyömelukin alkoi ärsyttää, joten oli kivaa päästä kesäksi maalle asumaan. Pysymme Málagan provinssissa, mutta kokeilemme Axarquian aluetta. Tie uudelle kämpälle oli aluksi hieman pelottava, mutta näkymät kompensoivat tätä. Kävimme katsomassa yhtä taloa Alhaurinien seudulla, ja vaikka talo oli kiva ja oli piha, niin emme valinneet sitä, koska tie sinne oli kapea ja pitkähkö. Talolta ei myöskään ollut kummoisia näkymiä, koska se sijaitsi mäkien välissä. Koirien ulkoilutuskaan ei olisi ollut kunnollista, koska ympärillä oli muita aidattuja pihoja. Mutta niin kävi sitten myös Vélez-Málagassakin, jossa ympäristön avokadopellot ovat aidattuja. Asutaan maalla, mutta metsiä ei ole eikä peltojen väleissä pääse kävelemään.

Fuengirolan meiningistä

Málagan seudussa on se kiva puoli, että täällä käy ystäviä ja tuttavia muutenkin lomailemassa, joten heitä pääsee tapaamaan. Fuengirolassa olisi kaikenlaisia suomalaisfirmoja, joista voi olla mahdolllista saada töitä. Palkkataso on niissä kuitenkin vain puolet tai vähemmän Suomen vastaavista, palkat ovat huonot paikalliseenkin hintatasoon nähden. Kavereiden vierailut ja työllistymiskuviot ovat oikeastaan ainoat syyt, miksi valitsisimme Andalusiasta nimenomaan Málagan seudun. Ei me tarvita palveluita suomen kielellä.

Ennen tänne tuloa minusta oli hauskaa, miten paljon on kaikenlaista paikallista suomalaista mediaa, kauppoja ja ravintoloita. Mutta minä en ole ihan kohderyhmää, enkä oikeastaan käy missään Suomiriennoissa. Täkäläinen lempiravintolani Vegetalia Fuengirolassa on suomalaisomisteinen ja Los Pacosissa oleva hierontaopisto on edullinen, siellä on hyviä hierojia ja tykkään sen nettivarausmahdollisuudesta. Suspiroksen koiratarhalla käy muitakin suomalaisia vapaaehtoisia ja vierailijoita. Suomalainen Espanjassa – ja Olé-lehdet ovat informatiivisia. Mutta kaipaisin vähemmän konservatiivista meininkiä. On monesti ikävä Aasian hippikohteita, kuten Canggua, Ubudia, Koh Phangania, Goaa ja ihan vaikka Chiang Maita. Katsotaan, olisiko Torre del Marissa jotenkin mielenkiintoisempi ilmapiiri!