En ole ostanut Espanjasta maata, mutta kerään etsimääni tietoa asiasta tähän itsellenikin muistiin. Minä haluaisin maaseudulta vähintään 1000 m2:n maapläntin. Haluaisin kasvattaa siellä hedelmä- ja pähkinäpuita ja pitää isoa kasvimaata. Haluaisin myös rakentaa sinne kuivakäymälän, kompostin ja asentaa aurinkopaneelit, tehdä siitä omavaraisen ja ekologisen paikan. Jos olisi oikein iso tontti, kasvattaisin mitä vain puita, metsiköitä on täällä liian vähän. Haluaisin myös asua siellä, mutta sen mahdollisuus on hyvin rajattua ja olen tullut tulokseen, että asumista varten pitäisi tontilla olla valmiiksi edes rauniot. Ja en minä oikeasti taida mitään olla hankkimassa, unelmoin vain.

Tässä jutussa on kaikenlaista liittyen sopivan maapläntin etsimiseen, ei kuitenkaan mitään byrokratiasta sen lupien ja ostamisen suhteen.

Lämmin vyöhyke hedelmäpuille

Unelmani olisi yrittää kasvattaa subtrooppisia kasveja ja Espanjassa on aika vähän siihen soveltuvia alueita.

Maailmalla on käytössä Yhdysvaltojen maatalousministeriön USDA:n alkuperää oleva alueiden jako kasvuvyöhykkeisiin (hardiness zone). Suomessa on käytössä oma numerointinsa Suomen alueelle, jossa eteläisimmät kolkat ovat aluetta 1 ja pohjois-Lappi aluetta 8. Espanja on yhden kartan mukaan enimmäkseen USDA:n alueilla 8–9, mutta iso osa Cadizin provinssia, Aurinkorannikon rantakaistale, Vélez-Málaga ja Cartama ovat 10a-aluetta, mutta esim. Alhaurin el Grande aluetta 9b. Málagan vuorten takana on paljon 9a-aluetta ja 8b-aluetta. Wikipedian mukaan on kuitenkin joitain spotteja, kuten esim. Nerja ja Málaga sekä kohtia Tarifan ja Algecirasin välillä, jotka kuuluvat alueeseen 11. Minun kannaltani mitä isompi numero, sitä parempi.

Lisäksi on monia tekijöitä, jotka vaikuttavat sijainnin otollisuuteen. Jotkut spotit ovat varjossa kukkuloiden keskellä ja luulisin, etteivät ne ehkä yhtäkkiä edustakaan aluetta 10 tai 11. Sitten on myös tuulisuus. Asustelen nyt mango- ja avokadoviljelmien keskellä, mutta syksyn tullen täällä alkoi olla ihan tosi tuulisia öitä ja päiviäkin. Oikein mitkään kasvit eivät taida pitää tuulisuudesta. Tomaattieni tukikepit ovat menneet moneen kertaan kumoon ja mangon taimista on irronnut lehtiä. Rinteillä ja kukkuloiden päällä voi olla parhaat maisemat, mutta tuulisuus on ärsyttävää ihan asumisenkin kannalta. Pelkästä eri paikkojen ilmastosta ja sateiden määrästä löytyy tietoa tältä sivustolta, mutta enemmän turismin näkökulmasta.

Maaperä ja kuivuus

Maaperäasiat ovat jo aika vaikeaa tasoa, enkä ymmärrä tätä maan laatua täällä Espanjassa. On tietty savisempia ja hiekkaisempia maaperiä ja eri ph-tasoja. Sitä olen kuitenkin tarkkaillut täällä, että yhdellä tontilla saattaa kasvaa kosteutta ja metsän tuoksua hohkaava avokadometsä ja viereinen tontti voi olla rutikuivaa rinnettä, jossa muutaman oliivi- ja mantelipuun välissä kasvaa tänne tyypillisiä kuivia puskia. Selvästikin siis samanlaisella maaperällä voi täällä kasvattaa monenlaisia puita. Sitä en vaan tiedä, onko kastelun lisäksi maalle tehty jotain valmistelua subtrooppisen puiden istuttamista varten.

Kesällä kirjoitin oman juttunsa aiheesta Andalusian maaperän kuivuus, aihe kun on järkyttänyt minua ensimmäisestä Espanjan talvestani lähtien. Málagan tämänvuotinen kuivuusongelma on saanut minut miettimään alueen tulevaisuutta, että onko täällä sitä. En missään nimessä olisi perustamassa mitään kaupallista plantaasia, vaan kasvattaisin vain omaksi ilokseni omaan käyttööni omavaraisuusmeiningillä. Mangojen ja avokadojen viljely olisi varmaan muutenkin pitänyt jättää Espanjassa kotivaratasolle, eikä alkaa tämmöiseen massiiviseen puutarhurointiin ja vientiin. Täällä Axarquiassa kasvatettiin ennen mm. sokeriruokoa Andalusialle tyypillisten oliivien ja manteleiden lisäksi. Täällä on satanut viime vuosina niin vähän, että makea vesi on kertakaikkiaan loppumassa. Muutaman vuoden päästä Vélez-Málagaan ehkä saadaan meriveden suodatuslaitos, kilpailutus on ollut käynnissä. Fuengirolan holleillekin on käsittääkseni yksi tulossa, Marbellassa on kai ollut jo pidempään.

Mutta onko eteläinen Espanja aavikoitumassa? Löysin National Geographicin Espanjan painoksen vuodelta 2008, jossa sanottiin 30 % Espanjasta olevan aavikoitumisen vaarassa. Aavikoituminen tarkoittaa maaperän huonontumista. Vuonna 2023 tutkittiin maaperän huonontumisen jo kolmikertaistuneen Espanjassa viimeisen 10 vuoden aikana (lue juttu: Yle).

Kaavoitus ja maankäyttö

Tämä on monimutkainen aihe, josta en tiedä oikein mitään Suomenkaan kannalta. Ihan tuskaisen uusi aihe minulle, mutta on ollut pakko yrittää edes jotain ymmärtää. Maaplänttejä etsiessä pitää ottaa huomioon, ettei tietenkään mille tahansa maalle saa rakentaa mitä tahansa. Ihan kuten Suomessakin, pitää täällä hankkia rakennusluvat. Mutta sitä en ymmärrä, että millä periaatteilla lupia annetaan. Niistä kai lopulta päätetään aina kuntatasolla.

Minua kiinnostaa maaseututontit, ei mitkään kaupunkitontit. Jos joku alue on kaavoitettu agrikulttuurille, voi sinne saada kuitenkin joskus luvan rakentaa. Sitä en tiedä, mikä siihen vaikuttaa ja miten lupia haetaan, mutta sillä taitaa olla paljon osuutta asiaan, kuinka suuri alue on. Jos tontti on yli hehtaarin, niin luvan saa kai helpommin kuin tuhannen neliön tontille. Ja 2,5 hehtaarin tontille luvan kai yleensä saa. Mutta en minä mitään taloa ole rakentamassa.

Sitä voisi ajatella, että kai nyt omalle tontille saa matkailuauton laittaa, mutta täällä taidetaan rajoittaa sitäkin. Jätevesien takia on tietty hyvä, että niille on paikka. Mutta joka tapauksessa joissain kunnissa kai saa helpommin pystyttää tontille matkailuauton tai siirrettävän talon (mobile house). Semmoisessa me nytkin asutaan ja alueellamme on näitä aika paljon. Yleensäkin täällä Axarquian kukkuloilla niitä näkee. Joko ne ovat varsinaisen talon rakentamista edullisempia ja kätevästi pystytettäviä viikonlopunviettopaikoja, tai sitten vain sellaisille on saatu lupa. Mutta varmasti Espanjassa halutaan kontrolloida tätä, tai muuten syntyisi sekavia slummeja luonnon keskelle. Meinaan että syntyisi asuntovaunualueita, roskaa ja riskejä.

Maarekisteri Catastron sivut ovat olleet tärkeät tutkiessani eri maaplänttejä. Voi olla, että myynti-ilmoituksista selviää myynnissä olevan paikan sijainti vaikkapa noin 10 kilometrin tarkkuudella, joten ensin minun pitää yrittää selvittää paikan sijainti valokuvien ja Google Mapsin avulla. Jos löydän sijainnin Google Mapsista, löydän sen myös Catastron kartasta. Sieltä löytyy sitten tontin numero, pinta-ala, mahdolliset rekisteröidyt rakennukset ja mihin tarkoitukseen tontti on kaavoitettu. Joskus onneksi myynti-ilmoituksistakin selviää nämä numerot.

Catastrosta selviää, onko mikä osa tonttia määritelty esimerkiksi laidunmaaksi, kuivaksi oliivin viljelymaaksi tai kasteltavaksi subtrooppisten puiden alueeksi. Tämä on minua viimeisimmin mietityttänyt asia, että jos maa-ala on kuivaa pusikkoa, niin pitääkö pyytää lupa 30 erilaisen kasvin istuttamiseen ja voidaanko lupa evätä? Luullakseni kyse on kuitenkin vain ilmoitusluonteisesta asiasta, eli että Catastroon pitäisi ilmoittaa, mihin määritelmään tontti sopii parhaiten.

Minusta monokulttuuri on hirveän ikävää, eli että kullakin pläntillä kasvaa vain yhdenlaista puuta. Se on tietysti kaupallisille viljelijöille kätevin tapa, mutta kannustetaanko siihen myös lupa-asioissa? Axarquian alueella on tapahtunut avokadon ja mangon viljelyn räjähdys. Näitä puita pitää kastella, ennen rinteet ovat olleet käyttämättömiä tai niillä on ollut oliivi- tai mantelipuita. Eli eipä täällä ole kai paljoa laskeskeltu veden riittävyyttä, varmaan on kastelutonteille irronnut luvat helposti, kai niille joku lupamenettely on?

Löysin juuri Idealistasta kivan oloisen pläntin, mutta Catastrosta katsoin, että myynnissä oleva ”tontti” ei ainakaan Catastrossa ole mikään oma tonttinsa, vaan osa isompaa. En tiedä onnistuuko kauppoja tehdessä tontin jakaminen uudeksi omaksi tontikseen, vai onko kyse tahattomasta tai tahallisesta huijauksesta, jossa ostetaan jotain, mikä ei lopulta olisikaan papereilla oma. Kuulostaa tosi huonolta diililtä omistaa joku tontti vain osaksi.

Yksi juttu on myös myynti-ilmoituksissa ilmoitetut tonttien neliömäärät. Myyjälle luulisi olevan helppo katsoa se Catastrosta, mutta usein ilmoituksen neliömäärä onkin jotain muuta. Voisin kirjoitella ihan oman juttunsa siitä, miten minua suututtaa täkälaiset myynti-ilmoitukset ja niiden leväperäisyys, on ihan villi meno.

Vuoristo ja syrjäiset nurkat

Luonto ja maan muodot ovat täällä aivan valtavan erilaiset Suomeen verrattuna. Täällä on asuttukin ihan erilailla. Maaseudulla on asuttu kylissä, joista on matkustettu maaplänteille viljelemään, näin minä olen käsittänyt. Eli ei välttämättä kuten Suomessa, jossa maalla kunnollinen talo voi olla peltojen keskellä kaukana naapureista. Syrjäseuduilla olevat tönöt Espanjassa ovat olleet eläinsuojia, joissa myös paimenet ovat oleilleet. Nyt näitä tönöjä on saatettu kehittää, mutta pohjalla voi olla vaikka miten heppoiset rakennuksen perusteet. Ja sittenkin nämä talot on tarkoitettu vain viikonlopun viettoon ja kesäretkeilyyn. Niille pitäisi tehdä ihmeitä, jotta niistä tulisi hyviä. Ja ei tietenkään ole ollut mitään viemäreitä, sähköjä tai vesiä.

Youtubessa oli hyvä video, joka auttoi minua tajuamaan tätä, miksi maaseututalot Andalusiassa voivat olla suuri pettymys, vaikka ne näyttäisivät kuvissa ihanilta. Ja juuri siitä, miten myynti-ilmoituksissa lukee mitä sattuu todellisuuteen verrattuna. Kommentitkin ovat videon yhteydessä harvinaisen hyviä.

Mehän asuttiin ensimmäinen talvemme maaseudulla talossa, jota omistajat käyttivät vain kesäisin, ja syystä. Kirjoitin tästä jutun Miten pysyä lämpinä Espanjassa (2019).

Täällä ei taida olla ollenkaan selvää, että tontille olisi mahdollista saada kaivo. Ensinnäkin tietysti luvan saaminen kaivolle, mutta en usko, että monissa paikoissa vettä muodostuisi kaivoon riittävästi. Siinä yksi syy, miksi täällä ei pysty aloittamaan asumista missä tahansa syrjäisessä kolkassa. Vettä voinee tilata säiliöissä vaikka millaisten teiden päähän, mutta en tiedä paljonko se maksaa. Itse tietysti tekisin kaikki mahdolliset keinot, jotta kaikki tipat saataisiin talteen ja kierrätettäisiin veden säästämiseksi.

Täällä on aivan käsittämättömiä teitä vedetty tonteille. Olen joutunut maaseudulla monta kertaa pieneen pulaan, kun tiet ovat muuttuneet liian huonoiksi meidän pakettiautolle. Tässä onkin yksi seikka, minkä takia minun olisi pakko saada tietää tontin tarkka sijainti ennen kuin lähtisin sinne ajelemaan kiinteistövälittäjän perässä.

Hinta ja maksut

Jossain vanhassa Olé-lehdessä oli tosi hyvin ilmaistu siihen tapaan, että varsinkaan ulkomaalaisen on ihan turha toivoa nappaavansa mitään ihmeellisen edullista asuntokauppaa täällä, koska sellaisesta haaveilee 47 miljoonaa espanjalaistakin. Jos joku tosi hyvä tilaisuus olisi olemassa, täällä on aika monta taitavampaa paikallista, joka sellaisen ehtisi ensin pyydystämään suhteillaan ja tietämyksellään.

Eli asunnot maksavat mitä maksavat, ihmeitä ei tule vastaan. Tosin varsinkin parina viime vuotena koronan jälkeen täällä on alettu pyytämään ihan kipeitä hintoja osto- ja vuokra-asunnoista. Ainahan voi tulla joku hölmö pohjoismaalainen maksamaan ihan liikaa, niin miksi ei yrittää. Ja kun tarpeeksi löytyy meitä hölmöjä, niin hintataso pääsee karkaamaan ihan järjettömäksi.

Maaplänttijutuissa minulla on ainoana toivonani vain se, että minun tarpeeni olisivat tarpeeksi erilaiset suurimpaan osaan ihmisistä verrattuna.

En tiedä mitään veroista ja millaisia säännöllisiä kuluja maapläntin omistajien tarvitsee maksaa. En tiedä, miten teiden ylläpito hoidetaan, onko jotain palotarkastuksia jne. Näitä kun tarpeeksi pitkälle miettii, niin kummasti vähenee halut hankkia yhtään mitään vaivoikseen. Vapauskin on kivaa.