Kirjoittelen uudessa vuokrakodissani samalla kun odotan, että voisin lähteä kaupunkiin mokkulaostoksille. Porttini eteen on parkkeerannut kaksi autoa, enkä pääse lähtemään. Olisin tietysti alun perin voinut sanoa autojen ukoille, että olen lähdössä liikkeelle, mutta en tiennyt miten pitkään he parkkeeraisivat ja en vain saanut suutani auki, koska minulla ei ollut kiire. Ajattelin, että pienempi vaiva on odotella, kuin mennä selittämään surkealla espanjallani.
Kapeita teitä
Täällä päin sekä maalla että kaupungeissa on kapeita teitä ja katuja. Vuokratalolleni johtaa asfaltoitu tie, jolle mahtuu vain yksi auto kerrallaan ja ohituspaikkoja on oikeastaan vain tonttien porttien edessä. Pientareita ei ole, koska tietä ympäröi tiiviisti avokadoviljelmien aidat. Onneksi liikennettä on vain vähän.
Mutta vielä varmasti koittaa se päivä, että joku parkkeeraa autonsa jonkun tontin viereen niin, etten mahdu pakullani siitä ohi. Tiet ovat ymmärrettävästi kapeita jyrkän maaston hankaluuden vuoksi. Ja ei kai nyt omalta tontilta haluta luovuttaa maata yleiseen käyttöön ilmaiseksi, vaikka se tekisi omastakin liikkumisesta helpompaa. Täällä ollaan taidettu tottua teiden kapeuteen.
Aidattu maaseutu
Porttini eteen parkkeeranneet herrat kävivät katsomassa viereistä tonttia, joka on toistaiseksi aika tyhjä paria valtavaa vesisäiliöitä lukuun ottamatta. Tontille on kaivettu pari isoa kuoppaa, joista arvelen tehtävän vesialtaat, joita alueella on paljon avokadoviljelyksiä varten. Mahdollinen tuleva rakennusmelu ja kuorma-autoliikenne jännittää hieman.
Mutta vielä enemmän jännittää, tuleeko tontille kohta lukittu portti, joka estää koirien kävelytyksen sitä kautta. Vaikka ollaan ihan maaseudulla, on viljelmät aidattu. Kun asuimme maalla Villanueva de la Concepcíonissa, ei siellä sentään oltu aidattu oliiviplantaaseja. Kuljimme kävelyillämme niiden läpi, vaikka emme olleetkaan ihan varmoja, pidetäänkö sitä asiallisena tekemisenä.
Kaupunkireissulla
Lähdin Vélez-Malagaan hankkimaan mokkulaa, kun ukot autoineen lähtivät. Vuokranantajani suositteleman kaupan piti olla auki koko päivän, mutta kauppaa ei enää ollut. Viereisessä Torre del Marissa on saman yrityksen kauppa, mutta se on kiinni kello 13.30-17. Jäin käppäilemään Velez-Malagaan, kun en ollut siellä juuri käynyt vielä, mutta kaikki kaupat alkoivat mennä kiinni siestan ajaksi.
Siesta tuntuu hankalalta, kun sen takia ei voi viettää koko päivää kaupungilla asioiden. Keskellä päivää pitää viettää kolmen tunnin lounas ja jatkaa sitten asioimista. Lähdin Vélez-Malagan siestasta Torre del Mariin ja thaikkuravintolaan syömään.
Vaikka oli ihan espanjalaistenkin lounasaika, olivat asiakkaat lähinnä muunkielisiä. Ravintolaan kävellessä taas kerran pohdin espanjalaisen ruoan ankeutta, vaikka monet suomalaisetkin saattavat siitä tykätä. Tällä kertaa mieleeni tuli, että ehkä tämä ruoka täällä maistuu niille, jotka Suomessakin innostuvat kotiruokaa mainostavista paikoista ja perinteisistä huoltoasemasapuskoista. Pihviä ja ranskalaisia. Minä taas tiesin tästä thaikkuravintolasta tulevan kantapaikkani silloin, kun en välitä mennä Torre del Marin vegaaniseen tapaspaikkaan.
Kiinakaupat ovat kuitenkin yleensä koko päivän auki, kuten ovat jotkut aasialaiset ravintolatkin, vaikkakaan ei tämä Siam Thai restaurante. Ravintolat ovat yleensä kiinni lounas- ja illallisaikojen välissä, usein kello 16 – 19.
En sitten kuitenkaan hankkinut nettiyhteyttä Winetistä, jossa minulle jäi epävarma olo sen suhteen, että mitenkähän pitkään asiassa heidän kauttaan menisi. Sain puhelinnumeron, johon lähettää sijaintini, jotta tarkistavat yhteyden saatavuuden.
Ajoin seuraavana päivänä Fuengirolaan vanhaan tuttuun MiMobileen ostamaan nettipömpelin ja yhteyden. Muutama vuosi sitten vuokrasin sieltä pömpelin Villanuevan taloon. Nyt pömpeli lähti heti mukaan ja yhteys maksaa 45 euroa kuussa. Tärkeää oli, että netin voi katkaista milloin haluaa, minulla kun saattaa olla tarve vain puoleksi vuodeksi.
Kuvia kaikenlaisesta espanjalaisesta
Espanjaan piti tulla uusi hyvä eläinsuojelulaki, joka olisi mm. kieltänyt koirien kasvattamisen tällaisissa maaseudun hylätyissä hökkelöissä, mutta Espanjan persut ja kokoomus vastusti edistyksellistä lakia ja demarit taipuivat myös jättämään metsästyskoirat (joiksi maalla tietysti luetaan kaikki koirat) lain ulkopuolelle.
reissaustajaruokaa.com 
Espanjalainen sapuska ei todellakaan mene kurkusta alas, jos tykkää thai-tapaisesta ruoasta. Se on tosi pliisu, juuri mun makuun. Aasialainen ruoka on kidutusta: se polttaa suuta ja mahaa tuntikausia vielä senkin jälkeen, kun sitä on on saatu alas ehdoin tahdoin. Työreissuilla Aasiassa oli oikein kiven takana saada vatsaa täyteen, kun kaikissa oli niin paljon mausteita, että sitä ei pystynyt syömään. Hauskaa, miten erilaisia makutottumuksia ihmisillä on 😁.
Hei, tosiaan nämä ihmisten maut ovat niin erilaisia, että on hyvä saada muistutusta, etteivät kaikki tykkää yhtään thairuoasta 🙂 Liian tulista en minäkään kykene syömään, mutta kunhan olisi kaikkea muista mausteita, eikä vain suolaa ja pippuria. Mutta onneksi Espanjassa nautin sentään siitä, että hedelmät ja kasvikset ovat lähellä tuotettuja.
Kuulostaapa ikävältä tosiaan tuo koirien kohtelu. Miten yleistä tuo mahtaa Espanjassa sitten olla? Ihmetyttää, että tuollainen ylipäätään voi olla mahdollista.
Hei, on ikävä kyllä yleistä erityisesti maaseudulla, kirjoittelin muutama vuosi sitten, miten löysin maastosta läheisen metsästyskoiravuokraamon tappamia ”hyödyttömiä” koiria. Nimenomaan metsästyskoirien kohtelu on täällä ala-arvoista kautta maan, mutta myös koirien kasvattaminen on sitä, että niitä saatetaan pitää maaseudulla tyhjissä taloissa lisääntymässä kerta toisensa jälkeen (esim. entisen vuokranantajani tytär harrasti tätä ”kasvattamista”).