Olen yrittänyt etsiä netistä tietoa espanjalaisista omavaraisuuskylistä. Unelmat on hyvä kirjoittaa puhtaaksi, jotta tietää mitä haluaa ja mitä ei.

Ei yhteisöelämää, vaan omavarainen naapurusto

En muuttaisi varsinaiseen yhteisöön, koska en etsi itselleni minkäänlaista perheen vastinetta enkä kommuunielämää, hui kauhistus. Ei semmoisessa mitään pahaa ole, minä vaan haluan oman rauhani. Minulle mm. yhteiskeittiö ja kaiken yhdessä puljaaminen ja tekeminen on pidemmän päälle liikaa. En tahdo siis sellaista, missä jokaisesta arjen asiasta pitäisi neuvotella, kuten mitä laitetaan ruoaksi ja mitä tehdään. Töissä se on ok, mutta ei yksityiselämässä.

Kiinnostukseni ei siis kohdistu vaihtoehtoiseen asumismuotoon, vaan omavaraisuuteen. Tai sikäli vaihtoehtoinen asumismuoto kävisi, että asumuksen ei tarvitsisi olla perinteinen talo, vaan jokin pienempikin käy. Kunhan sen saisi lämpimäksi ja viileäksi sään mukaan, eli aurinkopaneelia tarvitsisi aika paljon.

Ihanteeni olisi omavaraisuuteen pyrkivä naapurusto, josta voisin vuokrata/ostaa oman itsenäisen talon ja jossa olisi runsaasti puutarhaa ja kasvimaata ja nämä voisivat olla yhteisiä. Olisi kompostointia, kuivakäymälää, aurinkopaneelia ja veden kierrätystä. Olisi siis tavallista itsenäistä elämää, mutta ei niin, että minulla olisi vain se oma maapläntti, jonne kehittäisin systeemit. Maata pitäisi olla tosi paljon ja kaiken kehittäminen alusta asti itseä varten olisi kamalan sitovaa ja kallista. Haluaisin siis päästä valmiiseen pöytään. Olisi valmiiksi pähkinä- ja hedelmäpuut ja tulisi tehtyä vähemmän mokia oman tietämättömyyden takia.

Ekokylät

Nettiä selatessa huomasin, että Andalusiassa on kaikenlaisten filosofioiden ympärille rakentuneita yhteisöjä ja kyliä. Ekokyläverkoston paikat usein korostavat esimerkiksi ihmisten henkistä kehittymistä ja itseilmaisua. Ei näissäkään ole mitään pahaa – hyödyllistä kaikki tässä ahdasmielisessä maailmassa – mutta haluaisin, että homma keskittyisi omavaraisuuteen ja/tai rescuetyöhön. Eli kaipailisin nyt ennemmin ulkoisen maailman kuin ihmisten sisäisen maailman parantamista. Ennemmin aktivisteja kuin hippejä, se on enemmän minua. Saatan sietää jotain ruoan pyhittämisjuttuja, mutta se on minulle samaa kuin kirkkoon joutuisi menemään – kykenen, mutta en usko. Haluan käytännön juttuja, enkä mitään keskustelua yhteydestä maahan ja puutarhanhoidon parantavasta voimasta.

On toki minullakin rajoitteita. Kummasti fiilistäni madaltaisi, jos naapurini tappaisivat kasvattamiaan eläimiä syödäkseen ne. Mutta mitä löyhempi yhteisö, sitä helpommin voisin elää sellaisen kanssa. Elänhän nytkin: naapurini tappavat eläimiä (kanat, vuohet, lampaat, on lähistöllä joku sikalakin), minä en vain mahda sille mitään. Mitä vähemmän minulla on yhteistä naapureideni kanssa, sitä vähemmän koen olevani osa yhteisöä. Kaikenlaiset yhteisöt tahtovat mennä pieleen juuri siksi, kun aina tulee ristiriitoja, jotka rikkovat kuplan.

Keväällä katselin vielä WWOOF, Workaway ja HelpX -paikkoja, mutta luonnollisestikaan niissä ei ole vapaaehtoistyöntekijöille omaa yksityistä taloa, jossa minun olisi hyvä olla eläinlaumani kanssa.

Nostan tässä esiin pari ekokylähaulla löytämääni kiinnostavaa paikkaa.

Sunseed Desert Technology

Sunseed Desert Technology kiinnosti minua eniten ekokylistä, joita netistä löysin, mutta tuokaan projekti ei näytä sopivan tämmöiselle, joka haluaa asua omissa oloissaan ja jolla on lemmikkejä. Se on enemmän projekti nuorille, jotka haluavat ulkomaille vapaaehtoiseksi, työharjoittelijaksi jne. Ei ehkä niinkään asuinpaikka, vaan paljon kaikenlaista kokeilua, koulutusta ja vaihtuvuutta. Heidän projektiansa oli hieman työläs hahmottaa, mutta tässä jotain tietoja:

• Sijaitsee Almerian kuivalla seudulla Los Molinos del Río Aguasin ekokylässä, jossa ei ole kunnallissähköä eikä vesijohtoja. Sähkö tuotetaan aurinkopaneelein, vesi tulee viereisestä Río Aguas -joen lähteestä ja jätevedet käsitellään omin menetelmin. Kylä on siis ns. off-grid.
• Sunseedin lisäksi kylässä toimii muutama muukin projekti, joihin voi osallistua Sunseedin sijaan, ainakin Pita Escuela (agaven käyttöön liittyvä koulutusprojekti)
• Sunseedissa paikan päällä toimii 10–40 ihmistä mm. kaudesta riippuen. Heillä ei ole käytössä esim. Workaway. Sen sijaan on esim. Erasmus+ -harjoittelijoita ja European Solidarity Corpsin kautta tulijoita.
• Sunseedilla on monta toiminta-alaa, kuten kestävä elämäntapa (esim. ruoan ja kosmetiikan valmistusta itse omista raaka-aineista), puutarhan hoito, ekosysteemiin korjaus (mm. kokeiluja eroosion estämisen ja kotoperäisen kasvillisuuden suhteen), ekoteknologia ja -rakentaminen sekä koulutus ja tiedottaminen. Aika paljon kaikenlaista heillä vaikuttaa olevan käynnissä ja on menneitäkin projekteja.
• Vieressä on Aguas-joen lähde ja Sunseed kampanjoi Ecocidio Río Aguas -yhdistyksen kanssa sen suhteen, miten alueen lisääntyneet oliivifarmit ylihyödyntävät joen vettä aiheuttaen kuivuutta ja eroosiota.

Ecoaldea Valdepiélagos

Madridin pohjoispuolella on ekokylätyyppinen naapurusto, jossa kaikilla on omat talonsa. Se vaikuttaa liian löyhältä systeemiltä, jotta valitsisin asuinpaikakseni tuon alueen, jota en muuten valitsisi. Paikka vaikuttaa enemmän semmoiselta, mitä voisi ajatella joka toisen urbanizaciónin eli asuinalueen täällä Espanjassa voivan olla. Valdepiélagosin talojen ekologisuus ja sen sellainen eivät vaikuta ollenkaan syiltä, miksi haluaisin muuttaa juuri tuonne, ääri-ilmastoiseen sisämaahan.

Valdepiélagosin projekti edustaa enemmän tavallista asumista. Monista ekokyläprojekteista sain sen vaikutelman, että ne ovat täynnä tyhjätaskuja, jotka asustelevat suunnilleen yhteisissä huoneissa riippumatoissaan ja elävät ilmalla ja vedellä.

Tässä video Valdepiélagosin perusteista. Projektin viestintä on avointa ja sielläkin mainitaan erimielisyyksien ratkaisemiset, mikä saa itseni miettimään, että olisiko sittenkin kuitenkin paras asua jossain ihan itsekseni ilman kanssakäymistä naapurien kanssa. Ekokyläprojekteissa on usein mukana erilaisia metodeja ristiriitatilanteiden ratkaisuun ja keinoja tasa-arvoisempaan keskustelukulttuuriin. Siitä tulee mieleeni, että lopulta kaikki ekokylät tarvitsevat muitakin periaatteita kuin vain omavaraisuusjutut. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän tarvitaan keskustelua ja sopimista.

Savia Ecoaldea Vegana

Pohjois-Espanjan Asturiaksen ja Galician rajalla on alkutekijöillään vegaaninen ekokyläprojekti Savia Ecoaldea Vegana. Jos tosiaan haluaisin ekokylään, niin sinne sitten. En vain halua muuttaa tuhannen kilometrin päähän ihan toiselle puolelle Espanjaa aurinkoisesta Andalusiasta Asturiakseen, jossa on talvisin paljon kylmempi. Kesät siellä toki olisivat siedettävämmät kuin Andalusiassa. Mutta toivottavasti joskus pääsisin sinne kesäksi kokeilemaan siellä asumista.

Savia taitaa sijaita jossain pienessä kylässä lähellä Ribadeon merenrantaa. Sinne pitäisi kai tulla sekä omistusasuntoja että vuokra-asuntoja. Sinne ei vielä voi muuttaa, mutta nettisivuilta löytyy englanniksikin paljon tietoa.