Tämän hetken suuri kiinnostuksen kohteeni on kasvien ja puiden kasvattaminen Espanjassa. Kaktukset voisivat olla järkeviä kasveja kuiviin oloihin, koska niitä ei juuri tarvitse kastella. Viikunaopuntia on kaktus, joita kannattaa kasvattaa niiden hedelmien vuoksi.

Halusin kerätä tähän juttuun tietoa viikunaopuntian kasvatuksesta itseänikin varten. Ehkä minulla on jonain päivänä oma paikka campolla, jonne laitan kasvamaan kaikkea mahdollista. Omaa kokemustahan minulla ei ole viikunaopuntioista kuin sen verran, että laitoin siement multaan ja olen saanut pieniä versoja (tilanne elokuussa 2023).

Kaktusviikunat ovat viikunaopuntian hedelmiä

Opuntia ficus-indica -kaktus eli viikunakaktus tai viikunaopuntia tuottaa syötävän hyviä hedelmiä, joita kutsutaan kaktusviikunoiksi. Kaikkien opuntiakaktusten hedelmät ovat syötäviä, mutta kaikki eivät maistu yhtä hyvälle ja niiden koostumus ja siementen koko vaihtelevat.

• Opuntiakaktusta kutsutaan ainakin Meksikossa nimellä nopal ja hedelmää nimellä tuna.
• Andalusiassa vastaavat nimitykset ovat chumbera ja chumbo.
• Englanniksi hedelmää kutsutaan usein nimellä prickly pear

Viikunakaktus tuottaa hedelmiä kerran vuodessa ja Málagan alueella sato kerätään yleensä heinäkuusta alkaen. Kaktus on todennäköisesti Meksikosta kotoisin, kaikki kaktukset ovat Amerikan mantereelta.

Hedelmistä on yleensä poistettu pahimmat piikit, kun niitä myydään syötäviksi, mutta silti niihin ei voi koskea paljain käsin. Minä kuorin hedelmät lavuaarissa pitelemällä hedelmää toisella kädellä pystyssä haarukalla ja toisella kädellä kuorin sen veitsellä. Saan aina jotain pieniä piikkejä käsiini, jos en ole tarkkana. Yksi tapa käsitellä piikit on polttaa ne liekissä.

Syön kaktusviikunat aina siemenineen, mutta varon puremasta siemeniä, jotka ovat kovia.

Linkki aiheesta: How to Eat A Cactus Fruit or Prickly Pear?

Kaktuksen varsien syöminen

Meksikossa syödään myös nuoren kaktuksen lätkämäsiä varsia (nopal). Sikäli outoa kutsua kaktuksen lapamaisia osasia varsiksi tai oksiksi, koska kasvi on aika erinäköinen kuin muut kasvit varsineen ja lehtineen. Olen kutsunut tällaisia kaktuksia lätkäkaktuksiksi, koska niiden varret ja oksat ovat semmoisia litteitä lätkiä. Oikeastaan ei ole mitään eroa, onko jokin osa varsi vai oksa. Uudet oksat kasvattavat uusia oksia, ne eivät lähde kasvamaan kaikki yhdestä ja samasta varresta.

Nuoret varret on paras kerätä keskipäivällä, noin klo 10 – 15, jotta lätkien happopitoisuus on matalimmillaan.

Meksikon Quintana Roon alueella käydessäni söin nopalia jokusen kerran ravintoloissa, kun sitä oli paistettu muiden kasvisten kanssa. Maku oli mieto, melko mauton. Koostumus ehkä samanlainen kuin säilötyssä paprikassa, hieman niljakas. Varsia voi syödä myös raakana, kunhan piikit on niistäkin kunnolla poistettu. Piikkien takia nopalit vaikuttavat aika vaivalloisilta valmistaa.

Kaktusviikunan kasvatus siemenestä

Kaktusviikunakausi alkoi suunnilleen heinäkuussa ainakin Málagan seudulla, ja kauden pitäisi kestää ehkä noin 3 kuukautta.

Ostin hedelmiä syötäväksi, otin siemeniä talteen ja puhdistin ne ja istutin niitä monta samaan astiaan. Heinäkuun lopussa ensimmäiset alkoivat itää ja elokuussa muutama lisää. Aion poimia yksittäiset versot teelusikalla ja siirtää ne omiin ruukkuihinsa. Kaktuksille pitäisi kasvaa matalat, mutta pitkälle levinneet juuret.

Siementen versomisessa kesti melko pitkään, en kirjoittanut aikaa ylös, mutta sanoisin että ensimmäisillä kesti ehkä kolme viikkoa. En esi-idättänyt niitä missään talouspaperissa, vaan laitoin multaan kerralla 13 siementä. En yhtään tiedä, oliko multa välillä liian kuivaa, eivätkä ne itäneet siksi, vai kestääkö niissä vain pitkään. Siemenethän ovat tosi kovia. Kun puhdistin siemenistä hedelmälihan pois, niin rapsutin siemenen pintaa hieman kynnelläkin.

Jotkut tekevät siemenille kylmäkautta imitoivan kylmäkäsittelyn säilyttämällä niitä jääkaapissa muutaman viikon ajan. Minä en sitä tehnyt.

Siemeniä ei laiteta multaan syvälle, vaan multaa tulee päälle vain vähän. Multa tulee pitää kosteana ja siemenien antaa itää varjoisassa paikassa (minulla oli katos, mutta aurinko porotti sinne ainakin muutaman tunnin päivässä). Sitten ne tulisi siirtää aurinkoiseen paikkaan.

Viikunaopuntioilla kestää kylvämisen jälkeen muutaman vuoden ennen kuin ne alkavat tuottaa hedelmiä. Jossain luki, että noin 4 vuotta, jossain 2-3 vuotta. Opuntian pitää kasvattaa ainakin kaksi tai kolme peräkkäistä lätkää, jotta niihin ilmestyisi kukat ja hedelmät.

Viikunaopuntian istutus pistokkaasta

Viikunaopuntiasta voi leikata veitsellä irti ”lätkän” ja istuttaa sen maahan, kunhan lätkä on yli puolen vuoden ikäinen, eikä tuoreempi ja pehmeämpi osa kaktusta. Málagan seudun kasvimyymälöissä (vivero) on ollut näitä lätkiä myynnissäkin. Cactusway ja Garden Design -sivuilla neuvotaan antamaan leikkauspinnalle muodostumaan ”ruven”, jotta lätkä ei alkaisi mätänemään leikkauspinnastaan. Parin viikon tai pidemmän ajan päästä leikkauspinnalle voi sivellä tähän tarkoitukseen myytävää homeenestoainetta. Odotteluaikana lätkää säilytetään kuivassa ja hieman varjoisassa paikassa.

Joka tapauksessa lätkä istutetaan maahan leikkauspinta alaspäin siten, että 2,5 cm verran kasvia on peitetty maalla. Syvemmälle ei kannata istuttaa, koska lätkä saattaa silloin mädäntyä. Pistokas tuetaan asettamalla kiviä sen ympärille. Sitten odotetaan, että pistokas muodostaa maahan juuret noin kuukauden sisällä. Cactusway-sivuston mukaan tässä vaiheessa ei pidä kastella, jotta kasvavat juuret eivät mätänisi.

Opuntiaa kastellaan vasta kuukauden päästä pistokkaan istuttamisesta ja seuraavan kerran vasta silloin, kun maa sen ympärillä on ihan kuivaa. Kesällä korkeintaan parin viikon välein ja talvella korkeintaan kerran kuussa. Jos lätkät ryppyyntyvät tai muuttuvat ohuemmiksi, on aika kastella.

Viikunaopuntiaa ei pitäisi muutoin joutua juuri hoitamaan enää sen kasvettua isoksi. Suuren, aikuisen opuntian uusista lätkistä on hyvä poistaa kolmasosa vuosittain kaktuksen terveyden kannalta. Niistä kannattaa tehdä ruokaa.

Linkit aiheesta: How To Grow An Opuntia ja Growing Prickly Pear cactus

Istutuspaikka ja multa

Viikunaopuntian tyypillinen kasvupaikka on aavikko tai kuiva aro.

• maaperän ja mullan ei pitäisi olla märkää
• sade- ja kasteluvesien pitää saada valua tehokkaasti pois, jotta juuret eivät mätänisi tai saisi sientä. Sen takia
• mullan joukkoon kannattaa laittaa karkeaa hiekkaa ja pikkukiviäkin, jotta se ei jäisi liian märäksi, vaan kuivuisi nopeasti.
• Kaktukset ottavat mullasta heti tarvitsemansa veden ja varastoivat sen meheviin oksiinsa, ja siksi mullan ei tarvitse olla jatkuvasti märkää, vaan se saa kuivua kastelun jälkeen.
• ei liian hapanta maata, sopiva PH on 5,5 – 6.

Kasvupaikan tulee olla mahdollisimman aurinkoinen (mieluiten yli 6 tuntia aurinkoa päivässä). Eteläinen tai läntinen rinne on hyvä. Viikunaopuntia kestää myös pakkasasteita, kunhan se saa aurinkoa.

Arvelen, että opuntiat kannattaa istuttaa tontin kuivimpaan ja kuumimpaan paikkaan, jossa ei olisi yhtä kannattavaa yrittää kasvattaa mitään muuta. Ehkä jopa kivikkoon ja kallion viereen. Kosteammat paikat kannattaa säästää muille kasveille ja märkä paikka ei edes sovi opuntialle, kuten ei varjoiset paikatkaan. Tontin ympärys voi olla hyvä paikka kaktuksille, mikäli haluaa estää kulkua tontille.

Jos opuntiaan haluaa isot lätkävarret, kannattaa lannoittaa typpipitoisella lannoitteella. Jos taas haluaa kukkia ja hedelmiä, tulisi typpeä olla mahdollisimman vähän.

Viikunaopuntiat toimivat maanparanteena hidastamalla eroosiota ja sitomalla maahan typpeä ja orgaanista ainesta.

Viikunaopuntian voi istuttaa myös ruukkuun, mutta jos haluaa kasvattaa siitä ison ja hedelmiä tuottavan, pitäisi ruukun olla lopulta hyvin suuri pitääkseen korkean ja leveän kaktuksen pystyssä.

Kaktukset ja muut kuivaa kestävät kasvit (mm. sapodilla-hedelmä) ovat hyvä valinta, jos haluaa säästää vettä. Ainakaan mitään nurmikkoja ei pitäisi Málagan seudulla pihoilleen laittaa, vaan ennemmin ottaa oppia xeriscapingista, joksi Yhdysvalloissa kutsutaan pihoja, joissa kasvatetaan ilmastoon ja oloihin sopivia kasveja ja kuivilla alueilla nurmen sijaan suositaan kiviä ja katteita. Hyötypuutarha on oma juttunsa, mutta koristepuutarhasta pitäisiä veden puutteesta kärsivässä Málagassa tehdä sellainen, ettei sitä tarvitsisi paljoa kastella.

Viikunaopuntia on Espanjassa haitallinen vieraslaji, joka leviää helposti ja vie kasvumahdollisuudet kotoperäisiltä lajeilta. Sen kasvattaminen on kuitenkin sallittua maataloustarkoituksessa. Ja oikeasti tätä näkee kasvamassa asustuksen luona teiden varsilla erottamassa tontteja tiestä.

Viikunaopuntiaa ei vaivaa erilaiset hyönteiset, paitsi kokenillikirvat. Niitä ei olisi Espanjassa muutoin, mutta kirvoja on karannut tehtaista, joissa niitä kasvatetaan punaisen värinsä, karmiinin (E 120) takia. Ne syövät nimenomaan vain opuntiaa ja ne ovat tuhonneet Andalusiassa paikoin kaikki opuntiakaktukset joskus vuodesta 2015 lähtien. Aiempina vuosina onkin ollut vaikea löytää kaktusviikunoita Málagan kaupoista.

Viikunaopuntia ei ole ollut Málagan provinssissa erityisen kannattava kaupallinen hedelmä, mutta naapurustossani täällä Vélez-Málagassa kasvaa kymmenien kaktuksien istutettu rykelmä. Kaktusviikunat kai yleensä myydään suoraan kasvattajilta vihanneskauppoihin, niitä ei kai yleensä näy supermarketeissa.