On yli 2000 erilaisen kasvin heimo annoonakasvit ja 170 kasvin suku annoonat. Alun perin arvelin hedelmäksi kasvatettavia annoonapuita- ja pensaita olevan alle kymmenen, mutta nettiä pitkään selatessa sain käsityksen, että erilaisia syötäviä hedelmiä on pikemminkin kymmeniä. Osa on varmaankin hyvin paikallisia hedelmiä, joita ei kuljetella kauas markkinoille. Osa kasvaa villinä, eikä niitä kai kummemmin kasvateta. Oli kuitenkin kiva huomata, että esimerkiksi Floridassa ja Kaliforniassa on hedelmänviljelijöitä, joilla on hyvinkin harvinaisia hedelmiä ja niiden siemeniä myytävinä.

Englanninkielisessä Wikipediassa on listattu kaikki annoonat. Osa annoonoista näytti tuottavan vain pieniä marjamaisia hedelmiä, jotka eivät välttämättä ole syötäviä. Nämä annoonat voivat olla kiinnostavampia esimerkiksi kukkiensa vuoksi. Harvinaisemmat annoonalajit voivat olla vaarantuneita.

Lajit ovat kotoperäisiä Amerikoissa ja Afrikassa. Nettiä selatessa hedelmien nimet näyttävät menevän melko sekaisin keskenään, varsinkin chirimoya ja kermaomena, eikä ainakaan näillä kahdella maun puolesta taida olla hirveästi eroakaan. Freeimages-palvelusta lataamani kuvat saattoivat olla leväperäisesti nimettyjä ja wikipediassakin näytti olevan graviolan kuva chirimoya-sivulla. Kaikkia annoonoja taidetaan kutsua englanniksi nimellä custard apple.

Esittelen tässä ensin tunnetuimpia annoonoja ja lopussa on sitten joitain sellaisia, joista löysin tietoa vain vähän.

Annona cherimola – chirimoya – suomuannoona

Chirimoya on lempihedelmiäni täällä Espanjassa – makeaa, pehmeää ja monimutkaisen makuista hedelmää. Käytän tässä hedelmän espanjalaista nimeä, englanniksi käytetään kirjoitusasua cherimoya, latinalainen nimi on annona cherimola. Suomeksi hedelmä on suomuannoona tai kirimoija. Mielestäni kumpikaan sana ei oikein toimi, tai ne eivät ole kovin yleisessä käytössä.

Chirimoyaa ei paljoa näy suomalaisissa kaupoissa ehkä siksi, että kypsänä sen kuori on pehmeää ja hedelmä menee helposti rikki. Syöntikypsyyden ja ylikypsyyden aikaikkuna on lyhyt, korkeintaan pari päivää. Niitä myydään Espanjan kaupoissa kovina ja raakoina, eli ne kypsyvät myös keräämisen jälkeen. Suomessa olen aikoinaan enemmän nähnyt myynnissä kermaomenaa eli annona squamosaa.

Chirimoyan vihreä kuori on sileä, mutta siinä on suomumaisia pintoja. Ei ole nystyjä, eikä pinta ole niin käpymäinen kuin kermaomenalla. En ole varma, onko samasta hedelmästä versioita, joissa olisi toisenlainen pinta, mutta Espanjassa chrimoyat ovat aina tällaisia melko sileitä.

Esimerkiksi Wikipediassa hedelmän makua kuvaillaan sekoitukseksi ananasta, banaania ja mansikkaa, ja tämä on aika kuvaava ilmaisu. Jotain jännää happamuutta on myös varsinkin kunnolla kypsässä hedelmässä, eikä siinä ole lainkaan kirpeyttä.

Hedelmä on hyvä syötäväksi, kun se kuori alkaa antamaan periksi painaessa. Yleensä nämä ovat parhaita sinä päivänä, kun kuori alkaa olemaan pehmeä painettaessa. Seuraavana päivänä hedelmä voi olla jo ylikypsä. Ylikypsänä maku alkaa olla hivenen käynyt. Raakana malto ei ole kovin makeaa ja malto ei irtoa siemenistä helposti.

Minä syön chirimoyan yleensä niin, että halkaisen sen kahtia ja lusikoin sitä suuhuni. Mössään maltoa suussani ja syljen siemenet ulos. Olisi kiva malttaa laittaa hedelmää laakeaan kulhoon ja mössätä haarukalla niin, että siemenet voisi erotella ennen syömistä.

Olen tehnyt siemenistä rannerenkaita (poraan pienellä poralla reiän siemeneen). Siemenet ovat aluksi mustia, mutta muuttuvat kuivuessaan pian ruskeiksi ja ei niin hienoiksi. Ne eivät ole syötäviä, ja ovat myrkyllisiäkin.

Chirimoyan satokausi Espanjassa on suunnilleen syyskuusta tammikuuhun, yleensä parhaimmillaan loka-marraskuu. Chirimoyaa voi kuitenkin olla saatavilla keväälläkin. Puu kukkii kesällä. Puu on yleensä ikivihreä, haarautunut ja pensasmainen, korkeutta 5–9 m.

Annona squamosa – kermaomena – sokeriannoona

Kermaomena maistuu aikalailla samalle kuin chirimoya, ja myös malto on samanlaista. Vihreässä hedelmän kuoressa on enemmän tekstuuria, se on ikäänkuin käpymäinen, mutta sileä. Englanniksi kermaomena on sugar apple ja sweetsop. Espanjaksi nimi taitaa olla saramuyo. Pieni puu tai pensas, 3–5 m. Kotoisin Amerikoista ja Karibialta.

Annona reticulata – käpyannoona

Tämä hedelmä näyttää aika samalta kuin chirimoya, mutta pinta näyttäisi olevan vielä sileämpi. Kuori voi olla vihreän sijaan hyvinkin punainen. Englanniksi tämäkin on lähinnä custard apple eli ihan vain annoona, mutta myös esim. ox heart. Puu on puoli-ikivihreä ja 8–10 m. Hedelmä on peräisin Keski-Amerikasta ja Karibialta.

Aika hölmöä, jos nimenomaan tämän annoonan nimeksi on laitettu käpyannoona, koska se on näistä vähiten käpymäinen. En ole ehkä koskaan nähnyt käpyannoonaa, tai olen olettanut sen olevan erityisen sileä chirimoya. Ks. kuvia.

Annona muricata – graviola – oka-annoona

Oka-annoona eli graviola tai guanabana on jo eri näköinen ja -makuinen kuin edellä esitellyt annoonat. Graviolan kuori on piikikkään nystyinen, ei kuitenkaan varsinaisesti piikkinen tai ihoa vahingoittava. Graviolan hedelmät ovat yleensä isompia kuin muut annoonat. Maku on myös ikään kuin sekoitus monia makeita hedelmiä, mutta maussa on myös jotain pistävää. Englanniksi graviola on soursoup, indonesiaksi sirsak.

Harvinaisemmat annoonat

Yläpuolella Annona salzmannii, beach sugar apple. Ikivihreä puu on korkea, 9–14 m. Brasiliasta. Kuvat: Wikimedia commons 1 ja 2.

Lähteitä:

Erikieliset Wikipediasivut

https://www.researchgate.net/publication/337712506_Bioactive_Compounds_of_Annona

Löysin Botanicswap-sivuston, jolla myydään harvinaisiakin siemeniä. Annona-hakusanalla löytyi kuvia harvinaisista annonoista. Voisin uppoutua tuolle sivustolle ihastelemaan satoja hedelmiä, joista en ole koskaan kuullutkaan.