Maasta puskee taas horsmanversoja ja niihin kannattaa tutustua, ovat mukavan napakoita ja maku on kiva. Keräsin niistä yhteen käteen mahtuvan kimpun ja söin raakana. Olen yleensä paistanut niitä pienessä määrässä öljyä ja lisännyt joukkoon timjamia tai muuta yrttiä sekä pippuria ja suolaa. Nyt yrittäessäni syödä enemmän raakaruokaa, silppusin versot huuhtelemisen jälkeen ja laitoin joukkoon:
1 rkl valkoista balsamietikkaa
1 rkl sitruunamehua
1 kynsi murskattua valkosipulia
hieman punasipulia
pikkuisen cayennepippuria

Horsmanversoja on verrattu parsaan, mutta maku ei kyllä ole yhtään sama. En ole myöskään kerännyt yhtä paksuja horsmia kuin mitä parsat yleensä ovat, koska ne muuttuvat pian tosi puiseviksi ja siten syömäkelvottomiksi. Mutta en ole koskaan syönyt villiparsaa, joka voisi ehkä muistuttaa enemmän horsmanversoja.

Horsmat on paras syödä mahdollisimman pian keräämisestä, koska ne lässähtävät ja menettävät napakkuutensa. Muutoin niissä olisi mielestäni potentiaalia tuotteiksi, joita myytäisiin ihan kauppojen vihannesosastoilla keväisin. Niitä on helppo löytää pellonpientareilta ja löytyyhän niitä Helsingin keskustastakin, mutta sieltä kerättyjä en kyllä söisi, kun maa on mitä luultavimmin aika saastaista.