Olin pitkään haaveillut saavani maistaa jättiläispeikonlehden eli monstera deliciosan hedelmää ja viime talvena se onnistui! Hedelmiä oli myynnissä Bio Agricultura Marolla eli Nerjassa sijaitsevalla luomuruokaosuuskunnalla Espanjan Aurinkorannikolla. Olin parin vuotta aiemmin ostanut heiltä säännöllisesti tuotteita asuessani lähempänä Vélez-Málagassa ja nyt aloimme tehdä Nerjaan perjantaisen retkipäivän parin viikon välein Benalmádenasta käsin ostaaksemme paikallisesti pientuotettuja luomuhedelmiä ja -vihanneksia.

Peikonlehti kasvattaa noin vuoden ajassa noin 25 cm pitkän vihreäkuorisen, kypsänä sisältä valkoisen, tähkämäisen hedelmän. Koko hedelmä ei kypsy syötäväksi kerralla, vaan sen syöminen aloitetaan kapeasta päästä vähän kerrallaan. Syötävää tulee ehkä 1–2 cm päivässä, tyyliin 1 cm aamulla ja 1 cm illalla. Koko hedelmän syömisessä kestää viikon tai pari.

Hedelmä on vaarallista raakana

Huom! Hedelmä on sillä tavoin vaarallinen raakana syötynä, että raa´assa hedelmälihassa on ilkeitä pienenpieniä neulamaisia kalsiumoksaalaattikiteitä, jotka tuntuvat kipeältä ja inhottavalta suussa, koska ne oikeastikin rikkovat pintaa. Ei siis ole verrattavissa siihen, miten esimerkiksi raparperi ja käenkaali sisältävät oksaalihappoa. (Lue miten peikonlehden kanssa samaan kasviheimoon kuuluvat evääksi keittelemäni taron lehdet alkoivat kutitella kurkkuani joskus 20 vuotta sitten Tongalla).

Kun hedelmä kypsyy, nuo kiteet hajoavat, eivätkä juuri tunnu syötäessä. Korostan sanaa juuri, koska hedelmää on vaikea syödä niin, että suuhun päätyisi vain täysin kypsiä osia, eikä yhtään sellaista osaa, joka olisi totaalisen kypsää vasta puolen vuorokauden kuluttua. Varoituksena sekin, että vatsa voi mennä hedelmästä vähän sekaisin.

Miten hedelmää syödään?

Peikonlehden hedelmää voi alkaa syödä sen yläpäästä siinä vaiheessa, kun vihreän kuoren suomut alkavat irrota aivan itsestään. Sen näkee siitä, kun suomut alkavat kupruilemaan ja vihreä pinta halkeilemaan. Vain sellaiset suomut kannattaa irrottaa, jotka irtoavat kuin itsestään. Käyttäisin vertauksena sitä, että jos pumpulipuikolla ilman voimaa saisit suomut pyyhkiytymään paikaltaan.

Raaka hedelmä on kova puikelo. Sen kyllä sitten huomaa, kun suomut alkavat irtoamaan. Jos kuoren suomujen irrottaminen ei käy kuin itsestään, ei niiden alla oleva hedelmä ole vielä kypsää. Tässä on siis maltettava, eikä toiveikkaasti ajatella hedelmän olevan siinä jo ok. Huomaat kyllä ikävän tuntemuksen suussasi, jos syömäsi hedelmä ei ole täysin kypsää.

Miltä hedelmä maistuu?

Ensimmäiset maistiaiseni peikonlehden hedelmästä olivat fantastiset! Ihan kuten olin lukenut, maku oli sekoitus ihan kaikkia maailman hedelmiä: banaania, ananasta, mansikkaa, kookosta, passionhedelmää, omenaa, ihan kaikkea. Maku on makea, valtavan rikas, täyteläinen, ylitsepursuava. Koostumus on ylikypsän banaanin ja vanukkaan sekoitus, vähän limainenkin. Kun osa hedelmän yläpäästä on vihdoin kypsynyt niin kypsäksi, ettei sen oksaalikiteet enää vahingoita suuta, on hedelmä jo hilkulla muuttua pilaantuneen happamaksi, tilanne on hiuksenhieno. Ehkä syötäväksi kypsynyt hedelmä maistuu joidenkin suussa ylikypsän ikävältä, tykkäähän osa ihmisistä raaoista banaaneista pilkukkaaksi kypsyneiden sijaan.

Minulla oli kerralla neljä hedelmää, jotka alkoivat kypsyä melko samaan aikaan. Kolme olin ostanut osuuskunnalta, yhden olin pihistänyt cordobalaisesta puistosta. Sain siten lopulta päivittäin syödä kyllikseni hedelmää. Tai aluksi tuntui vaikealta odottaa, että sain jatkaa hedelmien syömistä. Ajattelin niiden olevan paremman makuista kuin mikään ikinä.

Mutta noiden neljän hedelmän lopuksi olin jo saanut tarpeekseni. Taisin ostaa talven aikana osuuskunnasta yksi tai kaksi hedelmää lisää, mutta en enää odottanut niiden syömistä. Nyt mietin, haluanko ensi talvena ostaa tai puistosta pihistää enää yhtäkään hedelmää. Tosi erikoinen juttu. Mieleeni on jäänyt se ikävä fiilis, kun suuhun on eksynyt hivenen liian raaka osanen, joka pistelee suuta ja nielua. Samoin muistissani on ylikypsän lusikallisen ällöys.

Jotenkin se maku oli lopulta jopa minulle liikaa. Puolisoni maistoi hedelmää talven aikana vain yhden lusikallisen ja totesi sen olevan liian överiä. Silloin en ymmärtänyt tätä yhtään, mutta minulle tuli sama fiilis jossain neljännen hedelmän jälkeen.

Jos siis olet hedelmiä rakastava tyyppi, jolle kaksi suklaapalaa on tarpeeksi, et varmaankaan saisi syötyä yhtä kokonaista peikonlehden hedelmää parissa viikossa, koska se saattaisi olla sinulle liikaa makeaa ja överiyttä. Jos taas olet kokonaisen suklaalevyn kerrallaan syövää tyyppiä, sinulla alkaa tökkiä ehkä neljännen hedelmän kohdalla, kuten minulla.

Ei ole mikään ihme, etteivät peikonlehden hedelmät ole mikään kaupallinen jymymenestys, sen verran kärsivällisyyttä ja perehtyneisyyttä niiden syöminen vaatii. Ja minullahan innostusta riitti, hedelmät olivat viime vuosieni tähtihetkiä.

Lue muita juttuja Espanjan hedelmistä:

Erilaiset banaanit ja niiden kasvattaminen>>
Erilaiset annoonat (2023)
Lychee- eli litsipuun kasvatus Espanjassa (2023)
Viikunaopuntian kasvatus (2023)
Kaikki avokadoista ja mangoista (2020)
<a

Lue muita juttuja hedelmistä:

Avokado ruoan messevöittäjänä (2012) >>
Marianluumu, lokvatti, plango vai mikä? >>
Jackfruit eli jakkihedelmä >>
Durian on hurjan hajuista herkkua >>
Oranssit gac-hedelmät >>
Pomelo on sitrushedelmistä vähiten kirpeä >>
Thaimaan hedelmiä >>