
Löysin kaikenlaisia lippulappusia interraililta vuodelta 1997. Tuohon aikaan tapanani oli vielä säilytellä pääsylippuja, kirjoituksia, flyereita ja sen semmoista muistoa. En tainnut miettiä, miten paljon semmoisia kertyisi, jos kaiken jemmaisi. Nykyisinkin voi reppureissauskohteissa nähdä porukan väkertävän skräppäyskirjojaan. Minä en viitsisi säilyttää kaikkea.

Vuonna 1997 oli kyllä netti, mutta tietoa siellä oli vähemmän kuin nykyisin. Siispä sain tietoa kiinnostavista paikoista ja tapahtumista reililleni tuolloin kaikenlaisten lentolehtisten ja uutiskirjeiden kautta. Sentään löysin näistä vanhoista papereista netistä tulostetun sivun Prahan kasvisravintoloista, joten jotain tietoja netistäkin sai.
Viking Linen ja Silja Linen aikataulut kulkivat mukana vihkosena. Päiväkirjan takasivuille kirjoiteltiin hirveä määrä osoitteita. En harrastanut edes matkaopaskirjoja. Euroopassa oletin aina kulkuyhteyksien toimivan ja majapaikan löytyvän, ja kuten reissatessa missä vain, asioilla on tapana järjestyä.

Minullakin oli vielä muutama vuosi sitten ”aarrearkku” täynnä kummallisia paperilappuja, joita olin haalinut reilireissuilta ympäri Eurooppaa. Tein niille pientä karsintaa ja säästin vain tärkeimmät ja ne joista ajattelin vielä joskus olevan jotain hyötyä…..
Arvelinkin, että monilla on ollut samanlainen kokemus 🙂 Joo, sen on jännä, miten joskus kaikki pienet paperinpalaset tuntuivat säilyttämisen arvoisilta muistoilta. Vaikka olisi kyllä kiva saada takaisin se into ja hehkutus, joka sai vaalimaan noita pikkumuistoja?
Niinpä 🙂 Olihan se aika herttaista nuoruudenintoa…