
Kun puhutaan full moon partyista (täydenkuun juhlista), tarkoitetaan yleensä Thaimaan Koh Phanganin saaren juhlia. Saaren eteläkärjen Haad Rin -rannalle kokoonnutaan silloin bileisiin. Saarelle on kehkeytynyt myös kaikenlaisia half moon partyja ja black moon partyja, mutta täydenkuun juhlat keräävät saarella reissareita, jotka eivät muuten ehkä ottaisi juuri tätä saarta reitilleen.

Muilta saaren rannoilta pääsee silloin lavataksien kyydissä bilepaikalle. Autot yrittävät kerätä kyydin täyteen ja me emme millään meinanneet päästä etenemään, kun kuski kävi kalastelemassa kyytiläisiä eri guest houseista.
Kun saavuimme Haad Riniin, alkoi näkyä bucketteja. Eli myyntipöydät notkuivat värikkäistä lasten hiekkaleikkeihin tarkotetuista pienistä muoviämpäreistä, jossa oli viski- tai muu alkoholipullo sekä pari lantrinkipulloa energiajuomaa, colaa tai muuta limpparia. Näitä sitten oli kätevä kantaa mukanaan. Sekoituksen pystyy tekemään suoraan ämpäriin ja ryystää siitä.

Rannan ohjelmana oli paljon eri tuuteista tulevaa musiikkia, tanssia ja mm. tulisien hiilien päällä hyppimistä. Ihan mielenkiinnolla katsoin touhua, mutta kyllästyin aika nopeasti huonoon musiikkiin. Ei oikein ollut mitään tekemistä. Tulipahan nähtyä.
Jos meinaa tosissaan bilettää, kannattaa jättää kaikki ylimääräinen majapaikkaan ja tulla Haad riniin vain tanssimaan ja valvomaan aamuun asti. Mitään ei kannata jättää vahtimatta. Kun hiekalla istuessani hetkeksi jätin kamerani suojapussin viereeni, oli se heti siitä kadonnut. Humalainen bileväki houkuttaa varmasti varkaita paikalle.
Bileyön outo oven raapija

Full moon party -aamuna majapaikkamme omistajat kertoivat bileiden aikaan saarelle tulevan turistien lisäksi myös varkaita yön turvin veneillä mantereelta. He neuvoivat meitä jättämään passi- ja rahapussimme guest housen säilöön yöksi, kun olemme pois mökistämme ja näin teimme.
Tulimme juhlista pois melko aikaisin eli joskus kahden aikaan. Neljältä yöllä kuulin mökkimme terassilta rapinaa, mutta arvelin sen olevan guest housemme koira. Unen läpi kuulin myös kummaa raaputtavaa ääntä, kunnes yhtäkkiä mökin ovi pamahti auki. Näin hahmon seisovan oven suussa ja reaktiona parkaisin ja lujaa. Hahmo katosi.

Säppilukko oli potkaisusta tai oven tyrkkäisystä vääntynyt auki, mutta saimme lukon laitettua koukkuun takaisin. Säikähdin tapahtuneesta kovasti ja asettelimme lasipulloja oven eteen mökin sisäpuolelle niin, että oven avautuessa ne kolisisivat.
Arvoitukseksi jäi, että mistä oikein yöllä oli kyse. Hahmo oli nimittäin raaputtanut kivellä (joka oli jäänyt ovemme eteen) oveamme riippulukon vierestä. Riippulukko ei ollut lukossa, koska me olimme sisällä. Ryöstöyrityksissä olevan henkilön sijaan arvelen, että kyse oli vain sekaisin olevasta bilettäjästä, joka oli erehtynyt mökistä. Miksi ihmeessä rapsuttaa ovea lukon vierestä? Mitä ihmettä?
Lue myös, miten Thaimaa muuttuu yhdeksi vesisodaksi ja biletantereeksi huhtikuisin: Songkranissa kastutaan ja juhlitaan >>
Muut Thaimaa-jutut >>
Me jätettiin pari vuotta sitten aika tietoisesti väliin noi kemut, kun arveltiin ettei meininki oikein nappaa…Jotenkin leppoinen reggae sopii paremmin noihin rantameininkeihin kuin hirveä jumputus.. ja ikäviä lieveilmiöitä tuollaiset ovenraaputtelijat…Mutta Koh Phangan oli muuten ihan mukava saari. Itsellä on juuri meneillään Aasian seikkailujeni muistelot ja kirjoittelen pian blogiini myös Phanganista 🙂
Juu, mieluummin minäkin valitsisin rennot reggaekemut. Pidin myös Koh Phanganista muuten, siellä meillä on ollut yksi kivoimmista majapaikoista, juuri tuo mökki, jonka oveen raaputeltiin. Siinä oli ihana terassi, jossa riippukeinussa sai lukea tai katsella ehkä 10 metrin päässä olevaa rantaa.
Sinulta jäi laittamatta blogisi osoite!
Heh, minähän se täällä taas kirjoittelin 🙂 Meilläkin oli muuten nasta bungalowkylä, jossa majoituttiin. Sen nimi taisi olla Sea sunset resort ja oli tosiaan nimensä veroinen mesta ;upeat auringonlaskut ja meri ihan vieressä. Ja riippukeinu sekä ihana koira nukkui bungan edessä 🙂