Thaimaan kävijät yleensä ihastuvat pikkuruisiin henkien taloihin, joita sijaitsee pihoilla ja kattoterasseilla. Ainakin minä olin lapsena niistä haltioissani ja halusin mennä aina katsomaan sellaista Cha-Amin hotellimme puutarhassa. Talojen sisällä on pieniä ihmis- ja eläinhahmoja ja edessä on erilaisia lahjoja hengille – etenkin punaista limua. Eikä pidä unohtaa laittaa pilliä pulloon tai henki voi juuttua jumiin pullon sisälle.

Majaillessani Lanta Animal Welfarella olin huomannut nurkissamme pyörivän palasina olevan henkien talon ja yhtenä päivänä se sitten oli määrä pystyttää. En tiedä odotettiinko onnekasta päivämäärää vai oliko kyse vain muista kiireistä. Seremonia alkoi kello kuusi aamulla enkä ajatellut jaksavani siihen herätä. Edellisenä päivänä thaimaalainen työntekijämme oli pyytänyt minua laittamaan yhteen kirjekuoreen 500 bahtia ja toiseen 299 bahtia. Aamulla heräsin ajatukseen, että ehkä sillä onkin joku merkitys, että toisessa kuoressa pitää olla nimenomaan 299 bahtia eikä sinne pyöristetysti laittamani kolme satasen seteliä. Piti siis herätä, vaihtaa rahat ja kun kerran olin jo noussut niin jäin seuraamaan seremoniaa.

Thaimaalaisissa uskomuksissa numeroilla on merkitystä, ne voivat tuottaa onnea. Kännykkäliikkeiden tiskeillä voikin nähdä listoja saatavilla olevista puhelinnumeroista ja toiset numerot ovat toisia arvokkaampia.

Rakennus oli uusi, mutta muutenkin thaimaalaiset vaihtavat henkien talon muuttaessaan. Joskus teiden varsilla näkyy pois heitettyjen henkien talojen rykelmiä. Se on minulle vielä mysteeri, että onko se tarkkaa että nuo talot käydään viskaamassa juuri noihin paikkoihin.

Thaityöntekijämme oli saanut seremoniamestarilta tarkan ostoslistan kaikesta, mitä piti hankkia. Oli erilaisia ruokia ja tarviketta. Talon sisältä jäi puuttumaan jokin pienoishahmo, mutta se ei kai ollut maata kaatava asia.

Henkien talot eivät liity buddhalaisuskontoon, vaan thaimaalaisten animismiin eli henkien palvontaan. Muslimit eivät tähän osallistu, joten Koh Lantalla henkien taloja ei ole niin paljoa. Koska henkien talo ei ole buddhalainen juttu, niin seremoniaa ei vedä munkki vaan muu henkilö.

Seremoniaan ei liittynyt samanlaista hiljaista kurinalaisuutta kuin mihin Suomen jumalanpalveluksissa olen tottunut. Seremonian aikana sai puhua, vaihtaa paikkaa, ottaa kuvia ja kissat hyppelivät ja yrittivät syödä uhrilahjoja. Vain seremoniamestarit olivat pukeutuneet valkoisiin vaatteisiin, muuten sai olla vaikka ilman paitaa.