Avasin ensimmäistä kertaa Instagram-tilin, kun sain uuden työkännykän, eikä tarvitse enää käyttää 11 vuotta vanhaa Nokia Communicatoria. Tapanani ei ole ollut käyttää rahaa kännyköihin. Harmi vain, ettei minulla ole nyt Suomeen palattuani enää mahdollisuutta ottaa jänniä Thaimaan kuvia Instagramiin ihailtaviksi. Blogin puolella tulen latomaan Thaimaassa aiemmin oikealla kameralla ottamiani kuvia juttujen yhteyteen, mutta Instassa on vähän toinen idea. Tai onhan monien mielestä bloginkin idea olla päiväkirjamaisempi ja ajankohtaisempi, kuin minulla on ollut tapana. Olen aina halunnut blogin sijaan tehdä ennemmin vaikka nettilehteä. Reissausta ja ruokaa Instagramissa >>

Ajatuksia Instagramista

Ihan ensimmäisenä Instagram ehdotti minulle tsekata Kim Kardashianin tilin. Toivon mukaan Instagram oppii tavoilleni sitä mukaan, kun ryhdyn seuraamaan rescueyhdistys- ja vegaanitilejä.

Instagramia selaillessani mietin tietysti taas sitä, millaista vaikutelmaa sosiaalisen median käyttäjät itsestään haluavat antaa. Ja millaista antia ihmiset haluavat seurata. Minkä verran halutaan seurata jonkun ihmisen elämää ja minkä verran yleisempiä asioita. Ja miten valmiita ihmiset ovat avaamaan oman elämänsä ja menettämään arvokkaan yksityisyytensä. Tässä kaikki etsivät oman rajansa. Itselläni se kulkee muun muassa siinä, etten laita naamaani kuviini.

Meinasin kirjoittaa jotain siitä, miten upean kuvan tavallisten ihmisten tavallisesta elämästä voi saada Instagramin kautta. Mutta koska uutisista tulee huono olo, niin ei ihme, että on kivempi seurata mukavia postauksia kauniista ruoka-annoksista, vaatteista ja kodeista. Siltikin kannattaa muistaa, että kaikilla tekemisillä on vaikutuksensa. Jos buustaa turhuuksien kulutusta jutuissaan ja blogeissaan, buustaa myös tuhlailevaa ja luonnonvaroja kuluttavaa elämäntapaa. Enkä usko, että ihmisille tulee loppujen lopuksi kauhean hyvä olo katsella sellaisten ihmisten poseerauskuvia, jotka käyttävät koko elämänsä kuntosalilla ja ruokamääriään rajoitellen. Minulla menee maku heti blogeista ynnä muusta, jos sen pitäjä päättää kuvata itseään joogapöksyissä peilin kautta.

Mutta jos itse mietin, mitä haluan blogillani viestiä, niin eipä se itse asiassa ole kovinkaan mietittyä. Ei ole strategiaa, että sanomalla näin yritän vaikuttaa ihmisiin näin. Sen sijaan vain suollan mitä milloinkiin tekee mieli, toki sanojani harkiten. Mutta jos oikein järkevä olisin ja miettisin bloggaamiseni seurauksia, niin pitäisi esimerkiksi jättää lentomatkailuun liittyvät positiivisuudet pois, koska enhän haluaisi edistää lentomatkailua.

Sosiaalisen median vihapuoli

Kun Thaimaasta käsin seurasin Suomen uutisia, päällimmäisenä oli se miten täällä eri tavoin yritetään kurjistaa kanssaihmisten (ja surkeiden eläinsuojelulakisuunnitelmien myötä myös eläinten) elämää. Tämän hetkinen hallitus ja eduskunta näyttää tekevän vain huonoja päätöksiä. Ja sitten on vihapuhe.

Suomesta kuului ikävien uutisten joukossa tapauksia, joissa erilaisuutta vihaavat ihmiset vainosivat joitain yksittäisiä sosiaalisen median käyttäjiä. Omine liberaaleine arvoineni ja mielipiteineni olisin juuri semmoinen, jonka tuommoiset vainoajat haluaisivat passittaa takaisin Thaimaahan, jonne en myöskään ole ihan tervetullut sisäänpäinlämpiävien ja perinteisten thaimaalaisten tai Thaimaan valtion mielestä. Onneksi jotkut uskaltavat kumminkin olla esillä omilla naamoillaan ja vastustaa kaikenlaista tuommoista inhottavaa liikehdintää.

Thaimaassa kaipasin Suomesta nimenomaan semmoista yhteiskuntaa, jossa keskustellaan asioista ja jossa ihmiset ovat aktiiivisia vaikuttamaan. Kansalaisyhteiskunta ei ole Thaimaassa kovin voimissaan. Epädemokraattisissa maissa voikin olla vähän sitä, että ihmiset turrutetaan hömppään, ettei niitä kiinnostaisikaan yrittää muuttaa mitään. Mutta jotenkin Suomen meno tänä päivänä on pettymys.

Lue myös:
Pinterestin käyttö matkasuunnittelussa >>
Selfie-hullua ja pinnallista kulttuuria Thaimaassa >>