Yhden kerran olen ollut Thaimaassa songkranin aikaan. Se on aika sekopäinen juhla huhtikuisin. Siinä on kai perinteisestikin läträtty veden kanssa, mutta nykyään se muuttaa Bangkokin yhdeksi vesisodaksi. Juhlitaan sitä muuallakin, mutta en tiedä miten rankasti.

Tulin Bangkokiin keskelle pahinta taistelutannerta Khao San Roadin lähistölle. Olin sopinut tällit tiettyyn ravintolaan Rambuttri-kadulle. Bussin päätepysäkiltä oli sinne vain muutama kortteli matkaa, mutta jumituin juhlivaan ruuhkaan ehkä tunniksi. Seisoin ihmismassassa rinkka selässä ja kastuin, naamani tuhrittiin valkoisella liitumassalla ja sitä meni silmiinkin. Aluksi olin hymyssä suin, mutta sitten alkoi rasittamaan. Oli pakko ostaa kaljaa, jota myytiin kadun varrella useissa pisteissä, ja juoda sitä päästäkseni tunnelmiin.

Tuota jatkui monta päivää. Matkakumppanini oli ollut Bangkokissa jo pari päivää ja saman verran oli vielä jäljellä. Ihan mieletön juhla. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja höpsöjä. Kuin vappu, mutta paljon paremman tuulinen, kuuma ja märkä.

Aamulla ulos lähtiessä oli ihan sama mitä laittoi päällensä, koska sitä heti tuhriintui ja kastui kumminkin. Oli paras olla ohutta ja nopeasti kuivuvaa vaatetta, ja kukkarot ja kännykät piti suojata kahden minigrip-pussin sisään. Muualla kaupungissa pystyi kuta kuinkin kiertämään kaukaa supersoakerit ja vesitynnyrit, mutta ei aina. Välillä päällemme heitettiin sangollinen jääkylmää vettä.

Huoneemme alkoi haista ummehtuneelle märkien vaatteiden ja tavaroiden takia. Vaikeinta olisi lähteä songkranin aikaan matkustamaan Bangkokista eteenpäin, koska olisi hankala istua bussissa, junassa tai lentokoneessa vaatteet ja kassit märkinä.

Kun juhlat olivat ohi, oli ihan kiva mennä ulos ilman, että saa vesipyssystä tai vesisaavista. Sai viedä kamat pesuun ja saada ne kuivina ja puhtaina takaisin. Mutta haluan kyllä kokea tuon uudestaankin ja valmistautua kuin monipäivisille isoille festareille.