Tämä kirja on vallannut ajatukseni jo ainakin kuukauden ajan. Viimeistään nyt katselen maallista omaisuuttani sillä silmällä, että siitä pitää alkaa vähitellen hankkiutumaan eroon. Kirja käsitteli niin monelta kantilta niin monia asioita, joista olen samaa mieltä, että en tiedä mistä aloittaa.

Kirjan jälkeen olen entistä enemmän ryhtynyt miettimään, mitä järjestelyitä irtiotto vaatii ja miten voisi valmistella sitä, että voisi lähteä määräämättömäksi ajaksi reissuun. Kirjan mukaan pitää vaan lähteä, jos haluaa, koska elämä kantaa. Eipä siinä mitään muuta olisikaan, kuin taloudelliset asiat, ja se onkin sitten niin iso asia, ettei moni tuollaista nomadiutta pitäisi mahdollisena, vaikka mieli tekisi. Silti kirjassa meinattiin, että pennittömänäkin voi lähteä.

No, se kyllä vaatii ihmiseltä aika paljon kykyjä, että saa hankittua rahaa elämään reissun päälläkin. Mutta ei ehkä enempää, kuin mitä säännöllinen työelämä ja elämä Suomessa syö. Ties kuinka luovaksi ja yrittäjähenkiseksi ihmisestä voi kehkeytyä, jos ei ole kalenteria ja aikatauluja, jos maisemat vaihtuvat, ja jos ympärillä ei ole sellaista ilmapiiriä, joka ohjaisi elämään tietyn elämäntavan normien mukaisesti. Kunhan ei ole taipumista ryhtyä tappamaan aikaa huonoilla elämäntavoilla ja tylsistyä.

Kirjaa aloin lukemaan sen puolivälissä. Kahdesta ensimmäisestä luvusta tuli ummehtunut menneiden aikojen tutkimusmatkailijoiden fiilis, minä halusin lukea vain nykyajasta. Lopuksi luin kuitenkin kirjan alkupuoliskonkin, ja osoittautui, ettei niissä kerrottu pelkästään entisaikojen kulkureista, vaan yhtä lailla käsiteltiin nykyaikaa. Ja noista historiallisemmistakin matkaajista kerrottiin mielenkiintoisesti.

Suunnilleen kaikesta olen kirjan kanssa samaa mieltä, paitsi että mielestäni koko yhteiskuntaa ei pidä trimmata epätavallisin tavoin elävien nomadien tarpeisiin. Vaikka nomadit eivät hyödykään nomadielämässään suomalaisen veronkannon hedelmistä, niin niistä hyötyvät silti suurin osa muista. Suurin osa haluaa asua paikallaan ja sellaisten ihmisten tarpeiden mukaan yhteiskunta rakennetaan. Oli kirjassa muutenkin hyvinvointiyhteiskuntakritiikkiä, jota en allekirjoita yhtään. En ole omien etujeni ajaja niinkään kuin sellaisten, jotka enemmän tarvitsevat etujensa ajamista.

Parhaita paloja kirjasta:

”Toivon, että töitä ei paiskittaisi enää tulevaisuudessa siksi, että voitaisiin nauttia kuluttamisen etuoikeudesta, vaan tehtäisiin jotain henkilökohtaisella tasolla merkityksellistä.”

Ihana kirja, johon palaan varmasti vielä uudestaan.

Muita kirjoituksia aiheesta:
Nomadit, epäluulo ja yhteiskunnan rakentaminen
Global Nomads -blogi
Mistä tämä matkusteluhimo oikein alkoi?