Khao Sokin kansallispuisto sijaitsee Thaimaan eteläosassa Krabista pohjoiseen. Koska Thaimaa on kapea tuolta kohdin, on sinne melkein yhtä pitkä matka lounaassa rannikolla olevasta Phuketista kuin itärannikolla olevasta Surat Thanista. Me pystyimme matkustamaan sinne päivässä itärannikon Koh Taon saarelta keväällä 2011.

Halusimme päästä jonnekin metsään. Minun osaltani kolmen viikon loma jakautui noin viikon kaupunkilomaan Bangkokissa, noin viikon sukellus- ja rantalomaan Koh Taolla ja muutaman päivän luontokohdelomaan Khao Sokissa.

Pikkubussi jätti meidät pimeän aikaan Khao Sokin risteykseen, josta lava-auto nappasi meidät kyytiimme ja vei majapaikalle, jonka hyväksyimme. Yleensä kun olemme lautoilla, busseilla ja junilla saapuneet jonnekin, on sopivan hintaisilta majapaikan tarjoajilta löytynyt sellainen, johon haluamme jäädä. Emme tee elämäämme niin vaikeaksi reissuilla, että aina pitäisi käyttää aikaa kaikkien parhaimman vaihtoehdon etsimiseen. Jos meidät kyyditään paikkaan, joka on hyvä, se on siinä.

Bamboo Housen mökkimme imitoi puumajaa, se oli rappujen päässä ilmassa. Mökki edusti mielestäni hyvää hinta-laatusuhdetta, eli se oli oma viehättävä mökki jokinäkymällä ja parvekkeella, mutta halpa johtuen nukkavieruisuudesta, halvoista lakanoista, tiivistämättömistä seinistä ja kylmästä vedestä. Se sopii.

Paikasta oli sähköt pois ensimmäisenä iltana ja yritimme kynttilän valossa tihrustaa alueen matkailumahdollisuuksia. Metsään halusimme mennä tutustumaan omin päin ilman opasta. Otimme kuitenkin seuraavaksi päiväksi melontareissun, koska on kiva tutustua metsiin sekä poluilta että puroilta.

Olimme vähän pettyneitä, kun melonta osoittautui sellaiseksi, että majapaikanpitäjän serkkupoika hoiti melomisen ja me löhösimme kyydissä kuin mitkäkin maharadzat. Kaipasimme liikuntaa. Joki ei myöskään kulkenut kansallispuiston sisällä, vaan joissain sen vieressä. Maisemat olivat siis enemmänkin peltoa ja öljypalmuviljelmää kuin metsää.

Oli aika ikävä huomata palmuöljyntuotannon levinneen mittavasti myös Thaimaahan. Eli siinä missä metsiä suojeleva kansallispuisto loppui, alkoivat heti öljypalmuviljelmät. Niissä ei sademetsän eläimet viihdy, kuten saimme tietää Sumatralla vuonna 2008.

Samana päivänä kävimme kävelemässä kansallispuistossa, jonka portille oli lyhyt, alle 10 minuutin kävelymatka. Vastaan tuli pari miestä, joilla oli tennissukat verissä. Kuulimme heiltä puistossa olevan iilimatoja, jotka purevat sukkienkin läpi. Minä olin liikkeellä ballerinatyyppisissä kengissä (jotka muuten ovat toimineet hyvin metsäpoluillakin, maastokenkiä tai lenkkareita tarvitsee vain haastavammissa maastoissa).

Iilimadot tekivät metsäreissusta sitten sellaisen, että poishan sieltä oli lähdettävä. Metsäkävelystä menee maku, jos koko ajan joutuu tuijottamaan jalkoihinsa, jotta ehtii kiskoa niille hyppivät iilimadot pois ennenkuin ne ehtivät haukata. Sinänsä ne eivät ole vaarallisia ja metsästä poistuttuamme huomasimme niiden syöneen jalkojamme huomaamattammekin, myös mieheni jalkoja tennissukista ja lenkkareista huolimatta. Puremajäljet saattoivat ehkä hieman kutittaa jälkeenpäin.

Mutta ällöttäviähän ne olivat. Alkumatkan tuijottelin maahan suurella mielenkiinnolla, että millaisia iilimadot ovat. Siellä ne olivat ohuita ja aika pieniä. Ne liikkuivat harppoen ja niitä kiinnostivat jalat vain nilkoista alaspäin. Yhtäkkiä ne vain hyppäävät ja alkavat imemään verta. Tuonne puistoon pitäisi siis varustautua erikoissukilla.

Puistossa oli muutoin helppo kävellä poluilla, mutta hirveän ihmeellistä metsää se ei ollut. Yleensähän parhaalta näyttää, kun kapuaa jonnekin ylös, josta näkee maisemia. Siellä oli hiekkarantainen joki, josta pystyimme tähyilemään apinoita, joita opastettu seurue oli pysähtynyt katselemaan. Mutta päiväreissulle ei tuonne metsään kannata opasta palkata, kuulemma he kulkevat ihan samoja helppoja polkuja turistien kanssa.

Lähdimme seuraavana päivänä jo Chieow Laan -järvelle, koska Khao Sokin iilimadot olivat hieman liikaa. En tiedä, miten tulen jonakin päivänä selviämään jostain Borneon metsistä järjissäni kaikkien öttiäisten keskellä.

Juttu Chieow Laan -järveltä >>

Juttuja muista metsäretkistä:
Sumatran orankit ja öljypalmut
Cotigaon metsä Etelä-Goalla
Cockscomb Basin Wildlife Sanctuary – jaguaarimetsä Belizessä
Abiskon jokikanjoni ja tunturimaisemat Ruotsissa
Plitvice on ehkä Euroopan kaunein paikka (kansallispuisto Kroatiassa)
Petkeljärven kansallispuisto Pohjois-Karjalassa