Komodon varaaneja katsomassa

Paitsi että pääsin Komodolla upeisiin vesiin sukeltamalla näkemään paholaisrauskuja vuonna 2010, kävin katsomassa tietysti myös komodonvaraaneja. Ne ovat maailman suurimpia liskoja ja tosi vötkäleitä.

Vene, jolla lähdimme Labuanbajon satamasta Komodolle. Yövyimme paatilla myös, penkit ja pöytä nostettiin tieltä ja kankaat laskettiin seiniksi. Ruokakin oli hyvää kasvisruokaa pyynnöstämme.

Rincan polkuja venelaiturin ja vartijoiden mökkien väliltä.

Otimme kahden päivän ja yhden yön matkan Floresin saaren Labuanbajosta, ihan oma venekyyti kohti Komodon kansallispuistoa. Matkalla oli olo, että nyt liikumme aika mystisessä paikassa. Meressä oli kovia virtauksia, saaret olivat pyöreitä, kukkulaisia ja karuja ja niillä asui maagisia olentoja. Vaikka linnuntietä matkaa kertyi vain noin 100 km, kesti matka tähän nähden pitkään.

Varaaneja on Sumbawan ja Floresin saarten välisillä saarilla, lähinnä Komodolla ja Rincalla, sekä hieman myös Floresin länsirannikolla. Saarilla on myös asutusta ja asukkaiden täytyy varoa varaaneja.

Varaaneja keittiörakennuksen alla. Ne haistavat ruoat ja elävät toivossa.

Saarille tullessa varaaneja näkee viimeistään kansallispuiston vartijoiden mökkien alla. Siellä niitä löllii ja niitä pääsee parin metrin päästä katsomaan. Etäisyyttä täytyy pitää, ettei ärsytä varaaneja. Ne näyttävät hitailta ja raskailta maatessaan, mutta ne pääsevät juoksemaan sellaista vauhtia, että voisi olla vaikeaa pötkiä pakoon. Vartijoiden mökkien luona ne eivät saa päähänsä lähteä jahtaamaan ihmisiä, mutta muita eläimiä kyllä.

Rincalla pari keittiörakennuksen alla makaavaa varaania ampaisi yhtäkkiä meidän suuntaamme. Säikähdin hirveästi, juoksin vartijoiden mökkiin sisälle ja paiskasin vielä ovenkin perässäni kiinni. Varaanit olivat aikansa seuranneet paria lintua ja päättivät sitten yrittää pyydystämistä. Kun lintu lähti lentoon, vaikuttivat ne sitten turhautuneilta ja iskivät silmänsä pienikokoiseen varaaniin, jota eivät myöskään onneksi saaneet kiinni. Komodonvaraanit ovat ajoittain kannibaaleja ja niiden pitää elää puissa parivuotiaiksi asti, jotta isommat varaanit eivät söisi niitä.

Oppaan perässä Rincan poluilla. Liikkuminen metsässä yksin oli kiellettyä turvallisuussyistä.

Tämä varaani makasi laiskan näköisenä, mutta vahtavasi meitä silmä kovana, koska sillä oli pesä lähellä.

Saarien pääsymaksuihin sisältyy lyhyet opastetut kävelyt puistoissa, yksin siellä ei saa liikkua. Oppailla on pitkät kepit mukanaan siltä varalta, että matkalla yllättäisimme varaanin. Metsässä varaaneja ei kuitenkaan helposti näe.

Saarille saisi pidempiäkin kävelymatkoja ja ne voisivat olla kivoja, koska maisemat ovat karun hienot. Siellä oli vaan todella kuuma, joten vaatisi kovaa kuntoa patikoida enemmäkin. Saarilla voisi olla kiehtovaa viipyä pidempäänkin, mutta ainakaan vuonna 2010 niille ei ollut reittiliikennettä. Hakukyyti pitäisi varata erikseen.

Ainakin Komodon saarella oli jotain majoitusmahdollisuutta. Me nukuimme veneessämme yön Komodon rannalla. Aamulla oli hienoa herätä aikaisin ja nähdä yhden varaanin tallustelevan pitkin rantaa. Matkaan kuului snorklauspysähdyksiä, joista pari viimeistä jätimme toisena päivänä väliin, koska satoi ja tuli viileää.