Uuteen-Seelantiin voi tutustua busseilla köröttäen tai sitten vuokrata isompi tai pienempi auto. Busseja on tavallisia reittibusseja sekä kammottavan oloisia ”reppureissaribusseja”, joita markkinoidaan nuorille reissareille vauhdikkaalla biletysmeiningillä.

Uuden-Seelannin ja Australian matkailuilmiö ovat matkailuautomaisesti varustetut pakettiautot, camper vanit. Niissä on sisällä sängyt kahdelle, kylmäsäilytyslaatikko, liesi ja kaikenlaista tykötarvetta vessaa lukuunottamatta (ellei joistain joku campa pottikin löydy). Ovat suloisia ja ehkä edullisiakin menopelejä maissa, joissa hostellidormitkin maksavat parikymmentä euroa yöltä per henkilö.

Meitä oli tammikuussa 2008 neljä henkeä liikkeellä ja vuokrasimme luksuksesti ison matkailuauton. Se maksoi lähemmäs 200 euroa päivältä. Pitkän matkamme tämä osuus ei siis ollut halpaa reppureissausta. Autovuokraamoon meidät kyydittiin suoraan lentokentältä, jonne menimme vanhempiani vastaan. Minä ja puolisoni olimme matkailleet jo parin kuukauden ajan.

Vuokraamossa papereihin sai laittaa kaksi kuskia, enempi olisi varmaankin maksanut lisää. Eipähän tarvinnut itse olla missään vaiheessa kuskina mutkaisilla teillä.

Koska aika oli rajallinen ja auto kallis, suunnittelin matkareittimme tarkoin etukäteen. Samanlainen suunnitelmallisuus reppureissuilla häiritsisi kovasti, mutta tällä matkailuautoreissulla ei niinkään. Olihan tahti aika kova, joka yö eri paikassa paitsi Queenstownissa olimme kaksi yötä leirintäalueella.

Yleensä ajoimme vain pari tai muutaman tunnin päivässä, joten ehdimme aina tutustua kaikenlaisiin kohteisiin matkan varrella ja yöpymispaikkohin. Ajoaikamme onnistuivat olemaan lyhyitä, vaikka Uudessa-Seelannissa etäisyyksiä ei yleensä ajeta yhtä nopeasti kuin Suomessa.

Olisi tosi suuri helpotus, jos autossa olisi tietokone ja nettiyhteys, jolloin kaiken voisi tarkistaa netistä. Meillä oli vain kartta ja matkaopaskirja, joka ei ollut suunnattu erityisesti autoilijoille.

Olimme kaikki yöt leirintäalueilla. Uudessa-Seelannissa ei samanlainen yöpyminen pysähdyspaikoilla taida olla sallittua kuin Suomessa.

Ajoreittimme:

Reitti google mapsissa >>
(huom. sisältää kaksi sivua, loppureitti toisella sivulla)

10.1. lyhyt ajo Aucklandista Mirandaan. Leirintäalueella oli kuumavesiallas.

11.1. ajo Mirandasta Coromandelin niemen läpi kiertäen Rotoruaan. Kiemurainen tie, metsäisiä kukkuloita.

12.1. lyhyt ajo Rotoruasta Thermal Valleyn geysirien yms. kautta Taupo-järvelle.

13.1. lyhyt ajo Taupo-järveltä Tongariro National Parkiin Whakapapan kylään.

14.1. ajo klo 17 lähtien Tongariro Crossing -patikoinnin jälkeen Taihapeen, joka oli matkan varrella kohti Wellingtonia.

15.1. ajo Taihapesta Wellingtoniin, kumpuiset lilliputtimaisemat (ikään kuin hobittimetsät). Leirintäalue Wellingtonissa oli 5 km kaupungin ulkopuolella, bussilla pääsi keskustaan.

16.1. lautta klo 7.30 Wellingtonista eteläsaarelle Pictoniin, kesto noin 3 tuntia. Ajo Pictonista Kaikouraan. Kaikourassa leirintäalue oli lähellä kylän keskusta, meren rannalla ja upeat vuorimaisemat taustalla.

17.1. ajo Kaikourasta Alpine Pacific Triangle -tietä Hanmer Springsin uimalaan, oli hiukan turhan mutkainen vuoristotie, onneksi ei hirveän jyrkkä isoin pudotuksin. Yöksi Christchurchiin.

18.1. ajo Christchurchista Lake Tekapolle.

19.1. ajo Lake Pukakin rannan vartta kohti Aoraki Mounti Cook -vuorta ja Mount Cook Villagea upeita vuoristoja ihaillen. Jatkettiin tämän jälkeen Queenstownin suuntaan yöksi Cromwelliin.

20.1. ajo Cromwellistä Queenstowniin, jossa olimme kaksi yötä.

22.1. Queenstownista käännyttiin takaisin pohjoisen suuntaan ja ajo länsirannikolle Haastiin Haast Passia pitkin. Ajoimme vuoriston läpi sateessa, vuoristopurot tulvivat, kuohuvia jokia. Tie oli juuri avattu tulvakorjailujen tieltä. Kun lähdimme ajamaan, oli jossain vaiheessa jäljellä vielä kyltti sanoen tien olevan kiinni.

23.1. ajo Haastista Fox Glacierille, matkalla upeita metsiä. Fox Glacierille meni päätieltä päällystämätön tie, jota ei vuokra-autolla olisi saanut ajaa. Ajo yöksi Frans Josefiin, jossa myös jäätikkö. Kartalla Foxilta Frans Josefille näytti olevan vain 25 km matkaa, mutta oli mutkittelevaa vuoristotietä, joten kesti ainakin tunnin.

24.1. ajo Frans Josefista Okariton kautta Hokitikaan. Oikealla näkyi vuoria, joiden vierustaa välillä ajettiin, jokia ja laaksoja. Hokitikassa pitkä hiekkaranta.

25.1. ajo Hokitikasta Punakaikin Pancake Rocksien kautta Westportiin, joka rannalla oli hylkeitä.

26.1. ajo Westportista Bullerin riippusiltapaikan kautta Nelsoniin, eli käännyimme länsirannikolta pohjoirannikkoa kohti.

27.1. ajo Nelsonista Pictoniin, otettiin pelottava maisemareitti, hirveästi mutkia korkeissa maisemissa.

28.1. Pictonista aamulla lautta pohjoissaarelle Wellingtoniin.

29.1. ajo Wellingtonista Wanganuihin. Otimme pidemmän luoteista kohti lähtevän ajoreitin, koska rantareittiä ajoimme menomatkalla. Featherstoniin asti oli ikävää kiemuraista vuoristotietä.

30.1. ajo Wanganuista Mount Taranakille eli Egmontille länsirannikolle, yöpyminen Stratfordin kylässä.

31.1. lyhyt ajo Mount Taranakilta New Plymouthiin, leirintäalue rannalla.

1.2. ajo New Plymouthista Tongaporutun Three Sisters -kivimuodostelman kautta Waitomoon.

2.2. ajo Waitomosta Aucklandin pohjoispuolelle leirintäalueelle.

3.2. auton palautus Aucklandin lentokentälle.

Juttuni Uudesta Seelannista:

Tongariro Crossing on suosituin päiväreitti Uudessa-Seelannissa

Kuvat ovat tässä jutussa aikajärjestyksessä ensimmäistä isoa kuvaa lukuunottamatta.