Ulkomailla pääsen joskus näkemään, mitä tarkoittaa lajityypillinen käyttäytyminen sellaisten eläinten kohdalla, joita ajatellaan tuotantoeläiminä. Suomessa siat elävät tuotantotehtaissa. Muualla olen nähnyt sikoja kuralammikossa, roskakasoja tonkimassa ja makoilemassa kaiken tohinan keskellä samalla tavalla kuin koirat.

Viimeisimmän Goan reissun hauskimpia hetkiä siskoni lasten mielestä oli varmaan käydä viemässä hedelmän kuoria majapaikan ulkopuolella eläville possuille. Asiantuntevasti lapset olivat oppineet, mistä hedelmän kuorista ne pitivät enemmän kuin toisista.

Goan lähellä Gokarnassa ihailin rannalla kanoja, jotka kuopivat kioskin pöydän alla itselleen viileää makuukuoppaa ja ottivat hiekkakylpyjä. Suomessa kanat elävät ahtaissa häkeissä tai täpötäysissä halleissa.

Intian lehmät ja vuohet elävät missä sattuu. On mielettömän ihmeellistä, miten liikenne on oppinut soljumaan lehmien, autojen, polkupyörien ja ihmisten sekamelskassa.

Suomessa on ällöttävää, miten eläintalouden asiantuntijat pohtivat päivät pitkät vain sairauksia. Viimeksi minua inhotti, kun Turkistuottajien liiton toiminnanjohtaja Marja Tiura kieltäytyi ymmärtämästä Animalian toiminnanjohtajan puhetta eläinten hyvinvoinnista, Tiura osasi puhua vain loisten torjunnasta.

Suomessa ihmiset pystyvät aika hyvin luomaan elämästään mieleisensä. Jäljelle jää toive, että saisi elää siinä elämässään pitkään ja terveenä. Ihan kuin sama levy jäisi päälle eläinten kohtelun suhteen, puhutaan vain sairauksien torjunnasta, vaikka eläinten elämän perusasiat ovat täysin rempallaan, eivätkä ne voi elää siksi onnellista elämää.