Pystyn matkustamaan ihan minne päin tahansa maailmaa ilmankin lottovoittoa. Tietääkseni mikään paikka ei ole hinnaltaan minun ulottumattomissani, eikä kenenkään muunkaan työssäkäyvän lapsettoman suomalaisen, joka ei tuhlaa. Ellei sitten Tyynellämerellä olisi syytä mennä kaikista saarista juuri sille saarelle, joka sattuisi olemaan kokonaan yhtä ekslusiivista luksusresorttia. Jos himoitsisin Antarktikselle menemistä, tekisin sinne pikku pyrähdyksen ja sitten en matkailisi muualle.

Eri asia on, minkä tasoista ja miten pitkiä matkoja se mahdollistaisi. Lottovoitolla yöpyisin ihan missä lystää. Ei tarvitsisi etsiä Lonely Planetista halvimpien majapaikkojen aluetta, vaan ottaa se hotelli, joka kuullostaisi mukavimmalta. Joskus puutarhamainen bungalowipaikka olisi halpa, joskus kallis. Kiiltäviin luksushotelleihin tuskin menisin, vaan etsisin tunnelmallisia paikkoja. Tai ehkä jossain Tokiossa pitäisi kokeilla jotakin aivan överifuturistista huippuhotellia.

Nyt monet länsimaiset kohteet ovat minulle turhan kalliita siihen, että voisin niissä kuukausikaupalla lorvia. Mieluummin olisin Kaakkois-Aasiassa, missä pystyisin samalla rahalla elämään mukavammin. Lottovoittajana voisin yhtä hyvin mennä puoleksi vuodeksi Australiaan kuin Intiaankin. Ehkä Afrikkakin avautuisi minulle, koska nyt kuvittelen, että monissa maissa siellä ei voi matkustella halvalla kovin turvallisesti.

Lentäisin tietysti ykkösluokassa. Ykkösluokassa lentäminen ei mielestäni vähentäisi matkustamisen tunnelmaa, koska sitä ei turistiluokassakaan ole. Mutta jos ulkomailla matkustaisi vain expressluokan busseilla ja junilla, jäisi jostain oleellisesta paitsi. Reissussa pitää yrittää matkustaa niin kuin paikalliset, ellei se sitten ole lähempänä helvettiä kuin hauskuutta. Nyt olen joutunut valitsemaan bussimatkoja, joissa olen pelännyt niin että on itkettänyt. Mutta limusiinilla matkustamisessa ei mielestäni ole mitään kuulia, vaan se on noloa, varsinkin jos siihen on varaa eikä tee sitä tsoukilla.

Lottovoiton lisäksi olen haaveillut olevani Angelina Jolien reissusäätäjä. Työnä olisi hankkia kaikki matkat, majoitukset ja viidakko-oppaat ja kulkea avustajana mukana ostamassa vesipullot ja valitsemassa ravintolat. Mutta maailman tylsintä olisi itse olla Angelina Jolie, joka ei voisi itse mennä hankkimaan venettä ja soutajaa kamputsealaiselle joelle.

Eli vaikka turistit näkevät vain kaupallisen ja turistikoituneen osan todellisuutta, luksusturistit näkevät vielä vähemmän.

Olin lotonnut vain muutaman kerran elämässäni, mutta viime kesänä taisin haaveilla lottovoitosta niin paljon, että piti ryhtyä toimeen. Minulla oli vetämässä kestolotto varmaan parikymmentä viikkoa talven aikana, vaatimattomasti euro viikossa, yksi lottorivi. Sitten taisi mennä usko asiaan taas vaihteeksi.

Mutta lottorivieni vielä vetäessä hauskuutukseni metrotunneleita ja pimeitä katuja pitkin tallustellessani oli ajatella mitä tekisin, jos voittaisin isosti. Taitaa olla aika yleinen ajatusleikki. Väkinäisen voitonhimon sijaan lottorivien katsomisen pitää olla itselle jännittävää huvitusta.