Ajettuamme yön yli Krakovasta Wieniin pääsimme aamulla nukkumaan toisen artistimme tyttöystävän luona. Muutaman tunnin unien ja suihkussa käynnin jälkeen pääsinkin kaupungille pyörimään. Muut menivät Wienin huvipuistoon mm. maailman korkeimpaan ketjukaruselliin.

Wien näytti hellekelillä erilaiselta kuin joulukuussa pari vuotta sitten, kun vietin siellä muutaman tunnin lentojen välillä. Tunnistin vain päänähtävyyden eli Stephansdomin kirkon aukioineen. Muuten vaikutti siltä, kuin olisin edellisellä kerralla tallaillaillut ihan eri katuja. Hellettähän tällä kertaa oli reilusti yli +30 astetta.

Pyörin kaupungilla päämäärättömästi, kunnes suunnistin Lonely Planetissa mainittuun Wrenkh-ravintolaan, joka sijaisi vain pari korttelia Stephansdomilta. Lounari väitti paikkaa kasvisravintolaksi, mitä se ei kuitenkaan ollut, vaan ennemmin luomu- ja lähiruokaravintola. Paikka ei ollut ihan mieleeni jazz-musiikkeineen eikä ruokakaan ollut ihan minun juttuni.

Tilasin annoksen, jossa alla oli melko suolainen muhennos linsseistä ja aurinkotomaateista. Päällä oli kaksi mykyä. Tämä oli kai itävaltalaistyyppistä ruokaa, raskasta ja suolaista. Annos oli myös vähän pieni, joten menin myöhemmin vielä uudestaankin syömään. Kiinalainen ruoka on yleensä aina varma valinta. Niistä saa aina kasvisruokaa, joka on mukavasti maustettua ja jossa on vihanneksia. Niin oli nytkin.

Syödessäni löysin matkaoppaasta tiedon Wienin Naschmarktista, joka oli kahden tien välissä oleva ravintola- ja torialue. Siellä oli kesäiltanakin joitain ravintoloita auki ja meininkiä. Mutta parempi oli käydä siellä seuraavana päivänä, kun kaikki vihannes-, hedelmä-, mehu- ja herkkukojutkin olivat auki. Ehdottomasti minun paikkani. Söimme seuraavana päivänä kadulla olevassa aasialaisessa ravintolassa ja jälkiruoaksi ostin kojusta kallista jakkihedelmää. En tiedä, miten vilkas paikka tuo on talvisin, koska tosiaan sisätiloja ei ravintoloilla ja kaupoilla juuri ole.

Wien on ihan naurettavan hieno kaupunki. Etenkin Naschmarktin reunamilla oli mielettömiä taloja jännine pintakuvioineen. Illalla suunnistin ratikalla keikkapaikka Jetztiin ja matkalla näin jättimäistä taidehistorianmuseota ja hallintorakennuksia vähintään vuosisadan takaa.

Jetztissä oli hauska sisäpiha, jossa oli meneillään grillijuhlat. Vaikka Keski-Euroopassa onkin vapaampi meno, piti sielläkin ulkoa vähitellen siirtyä sisätiloihin varmaankin melun takia. Tällä keikalla oli täyttä. Sisällä oli kuuma ja asetuin paikkaan, jossa ilmastointilaite hieman liikutti kuumaa ja tupakansavuista ilmaa. Metrot ja ratikat kulkivat vielä puolenyön jälkeenkin.

Kuuntele Hulda Huimaa >>

Kuuntele Tonikettistä >>

Reissun muut jutut >>