Pariisissa on paljon kasvisravintoloita, mutta en tutustunut niihin kovin hyvin. Gentle Gourmet Cafen brunssin jälkeen en enää viitsinyt yrittää syödä Pariisissa ranskalaisittain. En enää halunnut syödä vehnäjauhoja, sitä ennakoin joutuvani tekemään paljon Italiassakin. Kamalan kalliiksikin nämä ravintolaruokailut tulevat.

Gentle Gourmet Cafen brunssi oli silti ihan elämys. Yleensähän ulkomailla ravintoloissa vegaani ei saa leivälleen margariinia. Nyt tuli patonkia margariinin ja hillon kera. Mielestäni vaalea leipä hillon kera on ankeaa ruokaa, mutta nyt leikin pariisilaista. Juomina sai lämpimän juoman ja mehun. Pöytään tuli suolaisena ruokana ihan hyvää paistettua tofua sienien ja vihannesten kera.

Jälkiruoka oli näyttävä suklaakastikkeinen pain perdu, joka taitaa olla sama kuin köyhät ritarit. Tässä leipä/pulla oli jyväisää patonkia. Patonki oli kyllä ihan kosteaa, mutta annos ei ollut mielestäni tarpeeksi makea ollakseen jälkiruoka. Ja onhan vähän yletöntä ensin syödä korillinen patonkia hillon kera ja jälkiruoaksi puolikas patonki suklaakastikkeen kanssa. Elämys kyllä, mutta myös 19 euron kulinaarinen pettymys tämä oli. Ja toisin kuin monen mielikuva vegaanisesta brunssista voisi olla, tämä brunssi ei sisältänyt mitään tuoretta. Tämän jälkeen en kokenut enää tärkeäksi lähteä tutustumaan muiden kasvisravintoloiden antiin.

Kasvisravintoloihin tutustuminen onnistuisi hyvällä etukäteisvalmistelulla, eli tulostamalla netistä esim. Happy Cowsta listan Pariisin kasvisravintoloista osoitteineen. Kun kävin New Yorkissa, tein isosti etukäteistöitä jopa tulostamalla Manhattanin alueiden karttoja ja merkitsemällä niihin ravintoloita. Silloin oli mukavaa, kun oli helppo suunnistaa niihin. Tai sitten kaikki hoituisi helposti älypuhelimella, jos sellaisen hankkisi ja raaskisi vielä maksaa sen nettikäytöstä.

Aasialaista ruokaa

Pariisin kaduilta löytyi monia kiinalais-thaimaalais-vietnamilaisia ravintoloita, joissa ruoat olivat valmiina vitriinin takana. Näitä sitten ostettiin kylminä tai sitten ne laitettiin mikroon lämpiämään, hinta tuli painon tai annoskoon mukaan. Niissä syöminen on halpaa ja nopeaa ja niissä näkee etukäteen mitä saa. Mutta aasialaisten ruokien maku on yleensä aina parempi kun ne valmistetaan pieninä annoksina juuri ennen syömistä. Lämpimässä hautuminen ei oikein anna oikeutta paistetuille vihanneksille.

En tunne tuskaa aasilaisen ruoan syömisestä ympäri maailmaa. Aasialainen ruoka on mielestäni ylivertaista maultaan ja soveltuvuudeltaan ravintolaruoaksi nopean valmistumisen vuoksi. Ja aasialaiset muodostavat oman väestöryhmänsä missä vain ja mielellään kokeilen millaista ruokaa he missäkin päin maailmaa tekevät. Pariisissa sain todeta sieltä saavan tiibetiläistä ruokaa, johon en ole samassa mittakaavassa törmännyt muualla kuin Intiassa. Söin siis momoja eli pieniä täytettyjä nyyttejä.

Pariisin ruokatorit

Kävin tutustumassa Marché Bastilleen sekä lauantaina että sunnuntaina. Kuten torit Suomessakin, näytti tämäkin ruokatori menevän kiinni kummallisen aikaisin puoli kolmen aikaan. Lauantaina myöhästyin sieltä, mutta sunnuntaina pääsin ihailemaan torikuhinaa ja tarkastelemaan tarjontaa vegaanibrunssin jälkeen.

Montparnasselta löytyy Rue Mouffetardin markkinat, jossa vihanneskojuja ei kuitenkaan ole kauhean paljon. Torikuhinan sijaan sinne kannattaa mennä katuelämän takia. Se on katu, jonka varrella on paljon kahviloita, mutta kovin kummoista vaikutusta tämä ei silti minuun tehnyt, tulipahan vaan käveltyä.

Reissun muut jutut >>

Ranska ja ruoka -aiheinen juttu Talo Raunistulassa -blogissa >>