Jatkoimme seuraavana päivänä matkaamme siitä, mihin edellisenä päivänä oli jääty, eli otimme junan Levantosta Vernazzaan, josta lähdimme kapuamaan kohti Cornigliaa. Tämäkin reitti oli sininen polku numero 2 ja sen kulkemisesta piti maksaa vitonen. Jos yhtenä päivänä kävelee monta sinistä polkua, selviää käsittääkseni yhdellä maksulla tai pitää ostaa kävelypassi.

Oli hurjan kuuma heinäkuinen päivä ja pelkkä nousu Vernazzan kylässä väsytti. Istahdimme näköalapaikalla olevaan ravintolaan juomaan sitruunamehua, mikä auttoi jaksamaan hyvin koko matkan. Joskus pelkkä vesi ei tunnu riittävän nesteytyksessä helteillä.

Tällä kävelyllä oli reheviäkin kohtia, eikä kaikki rinteet olleet valjastettu viininviljelylle. Määränpäämme Corniglia häämötti parin tunnin kävelyn jälkeen. Se on siitä erilainen kuin muut Cinque Terren kylät, ettei se ole muodostunut rannan tuntumassa olevaan laaksoon. Sen sijaan se sijaitsee korkealla niemellä. Tästä huolimatta menimme kävelyn päätteeksi uimaan laskeutumalla raput alas veneitä varten tehdylle laiturille. Uimisen aikaansaama virkistys oli melko nopeasti neutralisoitu kapuamalla raput takaisin ylös kylään.

Bonassola, kylä Levantosta pohjoiseen

Jätimme päivän kävelyt tähän yhteen taipaleeseen ja pidimme seuraavana päivänä löhöpäivän. Tai no, kävelimme noin 15 minuutin matkan Levantosta sen pohjoispuolella olevaan seuraavaan kylään Bonassolaan, jonne meni Levanton rannalta kävelytie. Kävely oli helppoa ja vilpoista, koska se oli suurimmaksi osaksi tunneleita, joissa oli varjoisaa ja kosteaa.

Bonassolassa oli uimarantaa kuten Levantossa, mutta minusta Levanto vaikutti vähän viihtyisämmältä paikalta. Levanto taitaa olla hieman isompi ja siellä näkyi enemmän ravintoloita ja ruokakauppojakin, jollaista emme Bonassolan visiitillä löytäneet.

Muut Cinque Terre -sarjan osat >>

Reissun muut jutut >>

Muita patikointeja Suomessa ja maailmalla >>