Pohjoisthaimaalaiseen pikkukaupunki Paihin kuljetaan Chiang Maista kolmisen tuntia mutkikasta tietä. Koko matka on aikalailla ylämäkeä. Meille pikkubussiin lipun myynyt majatalon pitäjä väittikin paluumatkan Paista Chiang Maihin maksavan vähemmän, koska silloin viiletetään alamäkeä. Menomatka oli 180 bahtia ja paluu maksoi 150 bahtia.

Automatkalla ei kannata kuvitella lukevansa jotain kirjaa loppuun, ellei ole täysin immuuni matkapahoinvoinnille. Kirjan sijaan kannattaa nauttia maisemista ja ottaa mukaan tiikeribalsamipurkki, jonka haistelu auttaa hieman huonoon oloon.

Pai sijaitsee laaksossa, joka on aika hiljainen päiväsaikaan, ainakin matalasesonkiaikaan huhtikuun alussa. Iltaisin keskusta elävöityy. Katujen varsille pystytetään ruokakojuja ja nuoret turistit kerääntyvät baareihin. Turistit lienee viettävät päivät aktiviteeteissa ympäri seutukuntaa tai sitten lekottelevat bungaloweissaan.

Pienessä keskustassa on paljon majapaikkoja ja ravintoloita, joista osa kuitenkin vaikutti olevan matalasesonkina kiinni. Aivan keskustan vieressä kulkee pieni joki, jonka ympäristö on hiljaista. Luulisi kaikkien nimenomaan haluavan kerääntyä joen rannalle iltaisin ja ihailla avaruutta päivisinkin. Sen sijaan eläväisintä on pienillä kujilla. Opaskirjassa sanottiin joen tulvineen vuosia sitten ja vieneen halvimmat bungalowipaikat mukanaan. Varmaankaan joen ympärille ei nyt ole uskallettu rakentaa ravintoloita.

Paissa on jotain mikä muistuttaa eniten Goaa kuin mikään muu paikka Thaimaassa. Ehkä se johtuu keskustan ulkopuolella olevista teistä, joiden varrella on paljon puisia kylttejä johdatellen eri majapaikkoihin. Tai sitten se johtuu eniten paikan länsituristeista.

Pai tosiaan vaikuttaa ainakin matalasesonkina houkuttelevan vähän toisenlaista porukkaa kuin muu Thaimaa. Ehkä kaikki israelilaiset tulevat tänne, kun heitä ei ole muualla Thaimaassa näkynyt. Ruotsalaisia bikiniblondeja ei katukuvassa juuri ollut, vaan ennemmin laihoja riippuviin trikookerroksiin pukeutuneita rastatukkia.

Huhtikuinen sadekautta edeltävä kuivuuskin muistutti Goasta. Lisäksi Pai muistutti Laosin Vang Viengiä, joka lienee edelleenkin nuorten reissaajien bailupaikka. Pai ei ole vain nuorten paikka, mutta näytti siltä, että täällä ihmisten olisi helppo tutustua toisiinsa iltamenoissa ja päiväretkillä. Ainakin baareissa näkyi istuvan niin isoja porukoita, etteivät kaikki voi olla liikenteessä semmoisin ryhmin.

Koska Pai on kovin pieni, oli mielestäni tärkeintä mennä katsomaan millainen tämä kehuttu paikkakunta on. Mutta koska se oli kovin pieni, oli loppujen lopuksi siellä tärkeintä ympäristö kumpuilevine maalaismaisemineen.

Majoitus

Majoituimme ensin yöksi aivan Pain linja-autoasemaa vastapäätä Duang Guest Houseen (2 hh kylpyhuoneella 300 b). Pain linja-autoasema on hyvin pieni tontti pääkatu Thanon Chaisongkhramin varrella. Eräs vanhempi herra houkutteli meidät kauempana keskustasta olevaan majapaikkaansa (300 b omalla kylppärillä), jonne emme omin toiminemme olisi koskaan sattuneet majoitusta mennä etsimään. Paista saa paljon halvempaa majoitusta kuin esimerkiksi rantakohteista. Joulun aikaan siellä kuulemma saattaa olla täpötäyttä thaituristienkin suunnatessa suosituksi tulleelle paikkakunnalle.

Koska Pain keskusta on yhdessä illassa nähty, oli hyvä veto majoittua sieltä kauemmaksi. En muista majapaikan nimeä, mutta se sijaitsi Pain vieressä olevalla kukkulalla aivan temppelille menevien rappusten juurella. Tuon temppelin ison valkoisen buddhapatsaan näkee Paissa kaukaakin.

Vuokrasimme myös mopon (100 b/pv), jolla pääsi liikkumaan majapaikan ja keskusta väliä ja kiertelemään Pain ympäristössä. Lämpötilat alkoivat olla niin korkeita, ettei Paissa jaksanut enää kävellä päivisin pitkiä matkoja. Ympäristö on melko mäkistä, joten polkupyöräilykin olisi ollut aika väsyttävää.

Lue myös:

Tubingia traktorin renkailla jokimaisemissa >>