Juoksujalkaiset ovat käärmeiden tapaan mielestäni kammottavia otuksia, jotka silti kiehtovat kovasti. Toisaalta käärmeitä pidän ajattelevina eläiminä, jotka ovat myös kauniita, majesteettisia ja joilla on jotenkin suuri paikka tässä maailmassa. Niihin verrattuna juoksujalkaiset ovat saatanallisia vipeltäjiä.

Opin nyt vasta että nämä myrkylliset pahannäköiset olennot ovat suomalaiselta nimeltään juoksujalkaisia, jotka ovat yksi tuhatjalkaisten luokka. Englanniksi niiden nimi on centipede. Ja että Suomessakin on ihan pieniä, parin sentin mittaisia juoksujalkaisia, jotka purevat ja näyttävät aivan miniatyyriversioilta Thaimaassa näkemiini 20-30 -senttisiin juoksujalkaisiin verrattuna. Ehkä olen semmoisia ruskojuoksiaisia joskus Suomessa nähnytkin, mutta en ole kiinnittänyt erityistä huomiota, koska ovat pieniä ja siksi vaarattoman oloisia.

Juoksujalkaisten lisäksi tuhatjalkaisiksi kutsutaan punaruskeita matosia, joilla on valtava määrä jalkoja. Nekin voivat ainakin Aasiassa kasvaa valtaviksi, mutta ne eivät ole myrkyllisiä. Näiden tuhatjalkaisten jalat näyttävät enemmänkin paksuilta karvoilta verrattuna juoksujalkaisten koviin, pitkiin koukkuihin, joilla ne menevät vinhaa vauhtia. Ne pystyvät hyppäämäänkin. Näitä tuhatjalkaisia kutsutaan englanniksi nimeltä millipede.

Isojen juoksujalkaisen pisto kuulemma sattuu tosi paljon ja kipu kestää pitkään. Netissä olen nähnyt kuvia piston saaneista ihmisistä, joiden varpaat ovat  ihan mustuneita. Viime syksynä ripustin pyykkejäni pohjoisthaimaalaisella maaseudulla ja minulla kävi tuuri ettei käteni osunut pyyhkeeseen takertuneeseen kymmensenttiseen juoksujalkaiseen. Olin laskenut pyykit vain muutamaksi minuutiksi ulos tuolille ennen ripustamista. Siinä se vipelsi ja aiheutti minulle puistatuksia.

Lue lisää juoksujalkaisjuttuja ja katso kuvia: Päivä thaimaalaisessa kylässä – luikeroita ja vastasyntyneitä pentuja >>