Sain Metallia matkassa -blogilta haasteen osallistua Reilut blogit -kampanjaan. Olin jo sosiaalisen median kautta huomannut sellaista olevan liikkeellä, kun luin Tämä matka -blogista miten palautetta antamalla saatiin Tjäereborg reagoimaan. Heidän Instagram-sivuillaan kun oli kuva, jossa opas poseerasi tiikerin kanssa Thaimaassa. Olen tosi ilahtunut kun matkabloggaajat vaikuttavat olevan valveutunutta porukkaa. Minua ainakaan ei huvita lukea blogeja (eikä kyllä mitään muutakaan), joissa vain fiilisteltäisiin matkakohteita ja miten makeaa reissaus on. Ajattelevat ihmiset huomaavat myös epäkohdat ja ovat kiinnostuneita ottamaan niistä selvää, eivätkä pidä väkisin yllä illuusiota virheettömistä paratiiseista.

Kysymys 1: Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

Tämä on valtavan iso aihe ja on vaikea kirjoittaa tästä lyhyesti. Eettisyys ja kestävä toiminta ovat ajatuksissa koko ajan ja teoissanikin yritän saada sen näkymään, epätoivoisuudestani huolimatta. Inhoan viherpesua ja kaiken maailman riistoyritysten lässynläätä kestävän kehityksen ohjelmistansa, jos niiden toiminta todellisuudessa perustuu ihan kaamealle luonnontuhoamiselle (lueppa Neste Oilin kestävän kehityksen politiikka -sivua, joka on ihan vitsi). Samoin en pidä siitä jos ihmiset eivät halua kohdata tosiasioita ja myöntää tekojensa huonoja seurauksia. Meidän kaikkien kuuluu yrittää pienillä ja suurilla teoilla toimia paremmin, mutta pitää myös olla viherpesemättä omia toimiamme ja myöntää esimerkiksi että laitesukellusharrastus ei ole ongelmatonta, vaikka sitä tulee harrastettua. Jos jostain ei luovu, niin ainakin voi yrittää hienosäätää jotta aktiviteetti ei olisi niin tuhoavaa. Esimerkiksi laitesukelluksessa voi opetella parempaa nosteen hallintaa ja olemaan potkimatta koralleja itse.

Veganismi ja eläinten jättäminen rauhaan

”Kunhan ei olisi julmuutta”, oli puolisoni loistava toteamus pari päivää sitten, kun meistä tuntui taas ihan epätoivoiselta miten ihmiset ovat pahoja eläimille ja toisille ihmisille sekä kun etujaan ajaessaan tuhoavat luonnon ja eläinlajit. Tuo julmuuden välttäminen on myös syy miksi noudattelen vegaanista elämäntapaa, koska kaikkein raukkamaisinta on eläinten kaltoinkohtelu. Ja ihmisethän ovat keksineet ihan kaikkia mahdollisia tapoja hankkia itselleen rahaa ja nautintoa eläinten elämän kustannuksella. Näihin en sitten halua osallistua. Jonkun verran bloggailen näistä ikävistä matkoillakin tapaamistani ilmiöistä, mutta enemmän sitten positiivisen kautta että miten kaikkea hyvää vegaanista ruokaa reissuilla löytyy. Niistä asioista tietämällä matkalaisten ei tarvitse osallistua eläinten kaltoin kohteluun ravintonsa takia.

Aina jos johonkin harrasteeseen liittyvät eläimet tavalla tai toisella, on kyse yleensä rahan tai nautinnon hankkimisesta niiden kustannuksella. Siispä en osallistu norsusafareille tai eläinnäytöksiin, en poseeraa köytettyjen apinoiden kanssa, en käy akvaarioissa jne. Vähän vaikeampaa onkin sitten päättää milloin voi mennä johonkin eläinpuistoon tai -tarhaan. Yleensä ne ovat pahoja paikkoja. Sitten toisaalta mielestäni maailman erilaiset eläimet ovat luonnonmaisemien lisäksi kaikkein mahtavinta maailmassa ja haluaisin päästä niitä näkemään. Lue myös: Eläinsuojeluvinkkejä matkalaisille >> Jätä kalat meriin >> Miten ryhdyin vegaaniksi >> Vegaaniruokailuvinkit matkailuun >> Vapaaehtoisena koirien turvatarhalla Chiang Maissa >> Elephant Nature Park pelastaa norsuja >> Sumatran orankit ja öljypalmut >> Eläinsuojelukeskus Tuulispää Somerolla >> Kissojen kaveri huolehtii sterilisoimisesta >> Oikeaa possujen elämää näkee vain ulkomailla >> Balin punkkinen koiranpentu >> Silkin tuotanto ei ole viatonta >>

Ekologiset valinnat

Ensimmäisiä asioita mitä minun piti thaiksi opetella oli miten sanotaan ”en halua pussia” (mai au thung, jossa viimeisen sanan loppuosa kiekaistaan ylöspäin), koska thaimaalaiset ovat tunkemassa pienimmätkin ostokset muovipusseihin. Tuon muistan sanoa kassoilla, mutta jostain syystä en ikinä muista olla pyytämättä täysin turhaa muovipilliä. Jos ravintoloissa on tarjolla kertakäyttöiset syömäpuikot, syön ruokani ennemmin lusikalla vaikka puikot olisivat paljon kivemmat. Tämmöiset pienet asiat ovat virheitä maailmassa ja minusta on uskomatonta jos joku ei omista ajatustakaan sille että voisiko muovipussin sijaan tunkea ostoksensa omaan laukkuunsa.

Mutta sitten on suuria valintoja. Lentelen lentokoneella ympäri maailmaa ja joku voisi sanoa että se nollaa kaiken yritykseni. Mutta eipä se niin mene, muovipilli on aina yksi muovipilli lisää sotkua maailmaan ja on parempi olla edes ottamatta se. Yksi suuri valintani on olla tekemättä lapsia, mikäänhän ei pilaa tätä maapalloa enempää kuin että joka vuosi on prosentti lisää väkeä, jotka ostelevat, syövät, saastuttavat ja raivaavat tilaa itselleen. Hiilidioksiidipäästöistä puhuttaessa välillä tuntuu että perinteisempi aihe eli saastuttaminen jää vähemmälle huomioille. Pakokaasusaasteen lisäksi liikenneruuhkat ovat hyvä syy käyttää ennemmin julkisia liikennevälineitä kuin taksia. Jo budjettinikin takia pyrin tähän, mutta olen myös aloittanut mopoilun Thaimaassa ja olen lähdössä autoilulomalle Yhdysvaltoihin. Eli itsekkäitä valintoja tulee tehtyä.

Budjettini ei riitä siihen että majoittuisin ekoresortteihin. Maailmalla lienee on joitain majapaikkoja, jotka oikeasti huolehtivat kierrättämisestä, jätevesistään ja katsovat mistä ja mitä ostavat, vaikka monet majapaikat tuntuvat nimeävänsä itsensä ekoresortiksi ihan vain pystyttämällä puurakennukset luonnon siimekseen. Yhdessä tavallista eettisemmässä majapaikassa olen ollut, Time for Limessä Thaimaassa Koh Lantan saarella. Paikan voitot menevät paikallisen Lanta Animal Welfaren hyväksi ja ainakin vältyin ostamasta muovipulloja, koska paikassa sai täyttää oman pullon ilmaiseksi isosta tonkasta. Mutta viimekin viikolla kun olin Koh Lantalla, en kyennyt noiden korkeasesonkihintoja maksamaan kun saimme kopperon muualta neljä kertaa halvemmalla. Yksi elämänvalintani tällä hetkellä on irrottautua oravanpyörästä, jossa ihmisten pitää hankkia kaikenlaista ollakseen jotain ja saadakseen statusta muiden ihmisten joukosta. Ihmiset kun ovat luoneet kaikenlaista millä kilpailla paremmuudesta ja millä lunastaa paikkansa muiden joukossa. Kuulostaa aika lapsen touhulta, mutta semmoista me aikuiset harrastamme. Joidenkin ihmisten mielestä pitää olla merkkivaatteita, hieno auto, iso asunto oikealla alueella, käydä tietyissä näyttäytymispaikoissa yms. Siinä en halua olla mukana. Semmoinen ajaa paitsi tyytymättömyyteen niin myös järjettömään kuluttamiseen. Lue myös: Matkakuume on tauti joka tappaa >> Kasvissyöjien majapaikat >> Irti oravanpyörästä >> Kuka ei ymmärrä downshiftaamista? >> Säästövinkit matkakassaan osa 3: Valitse lapsettomuus >>

Maailma ei ostoksia tehden parane

Mielestäni ei tarpeeksi puhuta siitä, miten joka ikisen ostamamme tavaran raaka-aineet on kaivettu jostain, energiaa käytetty sen tuottamiseen ja rahtaamiseen paikasta toiseen. Puhumattakaan mihin roina päätyy sitten kun se on käytetty. Roskaamisesta kyllä puhutaan, mutta vaikka roskan laittaisi roskikseen, niin ei se sillä mihinkään haihdu.

Reissuelämäntavassani on se etu, että tavaraa ei enää tartu mukaan. En osta esineitä huvikseni. Itse asiassa yksi asia mitä haluaisin ajaa on etteivät ihmiset ostaisi lomamatkoiltaan mitään krääsää. Krääsän määrä on aivan järjetöntä. Lähden ihan niin puritaanisesti liikkeelle, että jo jostain rannenauhasta voisi miettiä että tarvitseeko sitä. Kun viettää rinkka selässä puolet vuodesta, niin huomaa ettei tarvitse kuin pari mekkoa ja parit housut ja paidat. Lue myös: Turisti, sinun ei tarvitse ostaa tavaroita matkoiltasi >> Säästövinkit matkakassaan osa 7: Älä ostele tiliäsi tyhjäksi >> Säästövinkit matkakassaan osa 6: Kierrä kaupat kaukaa >>

Sosiaalinen reiluus

Majoittumalla pienimuotoisissa guest houseissa pakettimatkojen hotellien sijaan voi edesauttaa sitä, että rahaa tulee muillekin kuin isoille yrittäjille. Köyhyyshän on iso syy siihen, jos jätehuolto ei ole kunnollinen, eläimistä ei huolehdita, lapsia ei kouluteta, tyttöjen annetaan lähteä tekemään prostituoidun hommia, uhanalaisia lajeja tapetaan jne. Eli monia ekologisia, eläinsuojelullisia ja sosiaalisia ongelmia ei saada poistettua jos ihmiset ovat taloudellisesti eri arvoisia. Mutta eipä maailman mittakaavassa tasainen varallisuus ole estänyt sitä että Suomessakin on turkistarhausta, tehotuotantoa, saastuttavia kaivoksia ja että yksityisautoilu on usein edullisempaa kuin junailu. Rikkaatkaan eivät ole valmiita käyttämään rahaa maailman korjaamiseen. Elintasoa ja rahaa kun ei ihmisillä näytä ikinä olevan tarpeeksi. Tuo onkin yksi syy miksi itse mieluummin touhuan eläinten parissa, vaikka eläimiä usein auttaisikin että ihmiset olisivat valveutuneita ja vakavaraisia. Epätoivoisuus ihmisten suhteen ei ole syy olla huomioimatta toisten ihmisten hyvinvointia aina kun voi. Pidän tärkeänä ihan semmoisia perusasioita kuten kohteliaisuutta, ystävällisiä sanoja ja auttamisvalmiutta. Semmoisilla asioilla ainakin voi saada itselleen paremman olon. Lue myös: Kaikissa kulttuureissa on kivaa ja mätää >> Matkailukohteiden boikotointi >> Matkustaminen on naisille hieman eri kokemus kuin miehille >> Miksi vapaaehtoistyönteosta ulkomailla pitäisi maksaa? >> Vähin vaattein kekkuloivat turistit >>

Kysymys 2: Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

Ensimmäisenä tulee mieleen Koh Lantan saaren Time for Lime, jonka tässä aiemmin jo mainitsin. Tämä kokkikoulu-ravintola-guest house lahjoittaa kaikki voittonsa Lanta Animal Welfarelle, jolla on kissojen ja koirien turvakoti Koh Lanta Yain saarella. Lanta Animal Welfaren ansioista saaren koira- ja kissapopulaatiot on saatu kuriin steriloinneilla ja sairaat eläimet saavat hoitoa. Olin viime viikolla Koh Lantalla Saladanin kylässä, jossa vastaan tuli koira, jolla tuli verta nenästä ja vaahtoa suusta. Samalla minuutilla paikalle kurvasi Lanta Animal Welfaren auto, joka vei koiran hoitoon. Lue lisää: Time for Limen maistelumenu >> Koh Lanta on rauhallinen rantakohde >> #ReilutBlogit -haaste taitaa olla kiertänyt jo aika tavalla enkä taida löytää seuraamistani blogeista enää sellaisia, jotka eivät olisi siihen jo tarttuneet. Jos jotakuta aiheesta kiinnostunutta blogistia ei ole hommaan vielä kutsuttu, niin voinee tarttua haasteeseen ihan omatoimisesti! Kirjoitin jutun loppuun odotellessani Shark Guardian -haiden suojelujärjestön luennon alkua Koh Taon saarella Thaimaassa.