Aavikkoa ja jättikaktuksia Arizonassa

Alas tultaessa alkoi taas kuivat maastot. Matkan aikana tuli moneen kertaan todettua, että Ameriikassa maisematkin ovat isoja. — Yarnellista alas tultaessa alkoi taas kuivat maastot. Matkan aikana tuli moneen kertaan todettua, että Ameriikassa maisematkin ovat isoja.

6. automatkapäivä, Arizona

Arizonan puolella saimme ajaa hamaan kaukaisuuteen jatkuvia suoria aavikkoteitä. Välillä ei ollut yhtään rakennuksia näkyvillä, vain pensaita ja kukkuloita ja ehkä raja-aitoja. Edellisenä iltana matkasimme Joshua Treen kansallispuistosta Blythen rajalle Kalifornian puolelle, koska emme tienneet miten Arizonasta 60-tien varrelta mahtaisi motelleja löytyä. Blythessä ei ollut oikein mitään muuta kuin useita motelleja ison tien varrella. Arizonassa käännyimme pois Phoenixiin johtavalta tieltä ajaaksemme tuota pienempää tietä kohti Sedonaa.

Tällaista pitkää suoraa oli jo Kalifornian puolella ennen Blytheä.

Yllätykseksi tuo aavikkotie 60 oli etenkin karavaanareiden suosiossa. Siellä keskellä autiomaata hiekan ja matalien puskien keskellä oli asuntoautoalueita. Kai tuo autiomaa on monen sielunmaisemaa ja sinne on kiva tulla lomailemaan. Kyllä se minuakin innosti, kun se oli eksoottista. Mutta en tiedä mitä siellä tekisi. Kai ihmiset istuvat kokoontaitettavissa tuoleissaan, lukevat, katselevat ja juovat kaljaa.

Saguarokaktus. — Saguarokaktukset ovat näitä Lucky Lukesta tuttuja.

Klassisia monikätisiä jättimäisiä saguarokaktuksia alkoi näkymään pian Arizonan puolelle tultuamme ja sitten ne loppuivat ajellessamme 60-tietä. Minä olin räpsinyt niistä kuvia, kunnes sitten saguarokaktusrajan ylitettyämme huomasin muistikortin puuttuvan kamerastani. Näin aina välillä käy.

Kun olimme ajaneet eksoottisia aavikkoteitä aikamme, alkoivat yhtäkkiä ihan toiset maisemat. Ylempänä kiemurtelevien teiden varsilla oli mäntymetsää. Näitä nopeita maiseman muutoksia saimme sitten ihmetellä koko loppumatkan, ei meillä Suomessa vaan.

Lue myös:
Joshua Treen kansallispuisto Kaliforniassa >>
Malibun rannoilta Joshua Treen aavikolle >>
Länsi-Yhdysvaltojen kierrokselle 7 viikoksi >>

Ensimmäiset Arizonan maisemat Blythen jälkeen.

Tienviitat. Ajoimme 60-tien jälkeen vähän aikaa 71-tietä ja sitten 89-tielle.

7-viikkoisen matkan aikana tulin huomaamaan, että Yhdysvalloissa on valtavasti autiomaata.

Vielä tuli joitain saguarokaktuksia vastaan.

Yarnell

Kiva oli kumminkin, että pikkukylän ravintolassa oli sateenkaarilippu. — Kiva oli, että pikkukylän ravintolassa oli sateenkaarilippu.

Kun olimme ajaneet mutkikasta mäkeä ylös, tulimme yhtäkkiä pieneen Yarnellin kylään. Siellä oli ainakin motelli, ravintola, kirkko ja paikallista taidetta (Arizonassa näkyi näitä kaikenlaisesta romumetallista sun muusta tehtyjä juttuja, jotka ehkä taiteen sijaan olivat ennemminkin yritys myydä jotain itse kivasti värkättyä). Jatkoimme pian matkaa.

Jenkkilässä postilaatikot ovat todellakin tällaisia akuankkamaisia.

Ja mistä ihmeen leffoista vai mistä on tuttua, että Ameriikan maaseudulla on näitä tuulipropelleja?

Korkeammalla kun oltiin, niin kasvoi heinääkin. Muistaakseni täällä näin viitan North Fork Ranchille. Myöhemmin matkalla näin myös South Forkin kyltinkin Dallas-sarjan malliin.

Metsämaisemaa ennen Prescotin kaupunkia.

Yhtäkkiä Prescottin ylänkömetsien jälkeen laskeuduttiin Prescott Valleyhyn, jossa oli monia asuinalueita aavikon keskellä.

Jerome

Olin lukenut että Jerome olisi autiokylä, mutta eihän se sitä ollut. Yhdysvaltalaisittain sieltä löytyi vanhoja rakennuksia, jotka oli kunnostettu. Mutta erikoisinta oli että kylä oli rakennettu aika jyrkälle rinteelle. Vaikeampihan semmoiselle on rakentaa, mutta edessä avautui melkoiset maisemat, joten kaippa rakentaminen oli vaivan arvoista. Ja sijainti on 1800-luvulla valittu kaivosten takia.