
Autoiltuamme Yhdysvalloissa kolmisen viikkoa olimme nähneet Tyynenmeren rannikkoa, merinorsuja, monenlaista aavikkoa, erilaisia kaktuksia, kanjoneita, kukkuloita, kalliomuodostelmia, vulkaanista toimintaa, alkuperäiskansojen kallioasumuksia, biisoneita ja karhun. Läntisten osavaltioiden luonnonihmeet ovat loputtomia ja nyt oli suurten punapuiden vuoro.

Länsirannikolla kasvaa kahdenlaisia punapuita. Mammuttipetäjät eli sequoiat kasvavat enemmän sisämaassa, Sierra Nevadan vuoristossa ja ne ovat massiivisia. Ne eivät ole maailman korkeimpia eivätkä maailman paksuimpia, mutta ovat maailman isoimpia tilavuudeltaan. Toiset punapuut kasvavat lähempänä rannikkoa ja ne taas ovat maailman korkeimpia puita. Kalifoniassa niitä kutsutaan coastal redwoodeiksi tai vain redwoodeiksi, kun taas nämä lyhyemmät ja paksummat ovat sequoita.
Pysähdyimme Giant Forest Museumiin imemään tietoa kohteesta, kuten että mammuttipetäjät tarvitsevat metsäpaloja, kävyt aukeavat vain kuumuudessa. Ja punapuut tarvitsevat sumuisen elinpaikan, koska isot puut eivät jaksa tuoda vettä juurista nuppiin asti.
Välittömästi Sequoia National Parkin pohjoispuolella on Kings Canyonin kansallispuisto. Sinne emme menneet, koska sinne menevä umpikujatie ei ole auki vielä huhtikuisin. Oli kylmää ja kosteaa ja piti pukea päälle useampi kerros vaatetta. Minulla oli sukkahousut, farkut, huppari ja takki ja kuvissa näkyy kaulahuivi kaulassa, huppu pään peittona ja kädet taskussa. Luntakin oli monin paikoin vielä näkösällä. Semmoista voi tuolla olla vielä huhtikuun lopussa.
Ajoimme General Sherman trailin parkkipaikalle ja kävelimme maailman isoimmalle puulle, General Shermanille. Siellä oli muitakin turisteja katselemassa ja kuvailemassa, mutta vaikeaahan on saada noin isot puut kokonaan kuviin. General Shermanin ympäristössä on muitakin jättipuita ja käppäilimme Congress Trailin, jonka varrella oli mammuttipetäjiä rykelmittäin sumuisalla rinteellä.
Lue ajomatkasta mammuttipetäjien luo: Matkalla punapuumetsään Kaliforniassa >>




General Sherman trail





Congress Trail








Vau! Eipä näihinkään kuviin paljon muuta osaa sanoa! Livenä kokemus oli varmaan ikimuistoinen.
Oli kyllä, mihin vain kun katsoi oli valokuvaamisen arvoisia maisemia ja puita. Palelsi vain kun oli niin kovin kosteaa ja kylmää. Mutta hyvä että satuttiin tuonne kauniin sumuisena päivänä, ei siellä varmaan joka päivä ihan noin ihanan sumuista ole.
Aivan mahtavaa!
Mahtavia puita kyllä 🙂 Luonto oli parasta Länsi-Yhdysvalloissa, ja onhan se tärkein asia koko maailmassakin.