En ole päässyt kirjoittamaan viimeisimmästä yhdeksästä kuukaudesta, jotka olen viettänyt Thaimaassa. Olisi tehnyt kovasti mieli blogata jo vaikka mistä, mutta halusin ensin saada muistiin Yhdysvaltojen roadtripin. Eikä minulla ole sitten ollut aikaa saada sitä päätökseen kuin vasta nyt.
Toukokuussa 2015 palasin seitsemän viikon Yhdysvaltojen reissulta Chiang Maihin. Minun piti olla siellä kesäkuun loppuun, jolloin Alfa-koira oli valmis matkustamaan kanssani Suomeen. Mutta toukokuussa sain vapaaehtoiskoordinattorin homman Koh Lantan saarelta Lanta Animal Welfaren eläinsuojelukeskuksesta ja lähdin Alfan kanssa Etelä-Thaimaahan.
Siitä lähtien elämä on ollut vain kissoja ja koiria. Pitkiä työpäiviä, vähän vapaapäiviä, liikaa hommia ja hikoilua. Mahtava paikka olla töissä, mutta muuta elämää ei sitten ole ollut, eikä paljoa bloggailuakaan.
Nyt olisi tarkoitus alkaa kertoa millaista arki eteläthaimaalaisella saarella ja eläinsuojelukeskuksessa on ja laukoa ajatuksiani Thaimaasta ja työnteosta. Ehkä ajatukseni siitä kirkastuvat ja jotakuta saattaa kiinnostaa siitä lukeakin.
reissaustajaruokaa.com 
Hienoa! Mua ainakin kiinnostaa, joten jään odottamaan ajatustesi kirkastumista 🙂
Kiva että kiinnostaa! Minäkin toivon tässä leppoisampia aikoja, jolloin ehdin lukea kaikki sinun blogisi viimeisimmät jutut.
Kiinnostaa kyllä kuulla miltä Lanta näyttäytyy suomalaisen silmin, mitä ilmeisemmin paljon ”naapureita” 🙂
Ensi viikolla pitäisi lennähtää sinne maaliskuun ajaksi!
Kyllä joo ruotsalaisia piisaa etenkin talviaikaan, mutta on noita suomalaisiakin ollut paljon. Tervetuloa Lanta Animal Welfarelle, siellä vapaaehtoiset pitävät vierailijoille tutustumiskierroksia päivittäin. Korkeasesonkina niitä oli kymmenestä neljään tunneittain, mutta pitää katsoa nyt harvennetaanko kierrosaikoja maaliskuussa, vai riittääkö vierailijoita tammi-helmikuun malliin.