Täältä tulee yksi myöntyjä lisää niihin, joiden mielestä Venetsia on ehkä maailman kaunein kaupunki. Siellä ihmiset ovat onnistuneet rakentamaan jotain upeaa. Tietysti vesi luonnonelementtinä kruunaa kaiken, mutta olisi Venetsia ihmeellinen ilman kanaalejakin, kunhan tilalla ei olisi teitä autiolle tai skoottereille. Jos tilalla olisi katuja kävelijöille ja polkupyörille, voisi Venetsia olla silti maailman kaunein. Venetsia on varmasti niin läpikotaisin valokuvattu, ettei sieltä voi kuvata mitään uutta. Kamerani silti räpsyi.

En haaveile tällä hetkellä mistään hiekkaisista palmusaarista, vaan vanhasta kulttuurista, sivistyksestä ja ikiaikaista rakennuksista. Kaupungeista, mutta niin että pääsee myös hienoihin luontokohteisiin ja myös meren läheisyyteen. Oli hyvä vähän reissata Euroopassa, kunnes lähden taas Thaimaahan, jota en autoritäärisyytensä takia pidä minään sivistyneisyyden kehtona.

Sivilisaatiot eivät jätä jälkeensä muuta kuin taidetta mukaan lukien rakennustaiteen. Sitä on Venetsiassa, mutta sitähän suurin osa ihmisasumuksista ei yleensä ole. Ihmiset haluavat asua liian leveästi, minkä takia kaupungit täyttyvät möhkälemäisistä kerrostaloista. Arkkitehtuuri on järkyttävää ties mistä syistä, yleensä se selitetään taloudellisuudella. Tekemällä tehtyjen aukioiden ja puistojen suunnittelulla ei tuosta vain tehdä kaupunkia kivaksi, jos rakennukset ovat niin rumia, ettei kaupunkeja pelasta mikään.

Venetsian käytännön matkustamistietoa

 

Voin suositella majapaikkaani Ca´Speziaa. Minähän etsin ensin dormiyöpaikkoja, mutta koska Venetsian saaren dormit olivat jopa 50 euron luokkaa, maksoin mielelläni kympin lisää saadakseni oman huoneen Ca´Spezian majatalossa. Minulla oli pieni, mutta ihan tarpeeksi tilava huone ja käytävän toisella puolella oli muiden kanssa jaettava kylppäri ja wc. Keittiössä ei saa kokata omia ruokia, mutta siellä on aamiaistarvikkeet. Illalla kuulin paikkaan saapuvan muita majoittujia, mutta päätin etten edes halua nähdä heitä, koska kuulin heidän motkottavan toisilleen ikävällä äänensävyllä. Hostelleissa voi haahuilla jotenkin anonyymimmin, mutta tuollaisessa huoneistossa on ikävän intiimiä vieraiden ihmisten kanssa, varsinkin jos me kaikki mieluummin majoittuisimme hotellissa sen sijaan, että joudumme kohtaamaan toisemme.

Ca´Speziasta kävelin aamulla kahdeksassa minuutissa rautatieasemalle. Venetsiassa on oikein hyvin merkitty seinille, että mistä suunnasta pääsee kohti rautatieasemaa, Rialton siltaa tai Pyhän Markuksen toria. Myös luonnonhistorialliselle museolle on viittoja, mikä auttaa Ca´Spezian löytämisessä, koska se on siinä vieressä.

Majapaikkani etu oli parin sadan metrin päässä sijaitsevalla San Giacomo dell Orion torilla oleva Coop -ruokakauppa ja sadan metrin päässä oleva La Zucca -ravintola, jonka kasvisruoat oli Happy Cow -sivuilla kehuttu taivaisiin, mutta joka oli ikävä kyllä loppuun varattu parin päivän päähän kun yritin sinne päästä.

Yhden päivän julkisliikennelippu (eli lauttalippu) maksoi 20 euroa, yksi matka olisi ollut 7,50 euroa. Saavuin Venetsiaan Wienistä Flickbussilla (39 euroa). Bussit tulevat saarelle siltaa pitkin ja parkkeeraavat Tronchettoon, josta otetaan lautta päästäkseen siitä eteenpäin tai sitten lähdetään kävelemään rautatieaseman suuntaan. Minä rälläsin lautoilla muutaman tunnin ennen majapaikan check-inniä, mutta en lähtenyt mihinkään muihin saariin tutustumaan yhden päivän visiitin lyhyyden takia. Seuraavana päivänä lähdin junalla kohti Marseillea. Venetsian visiittini siis katkaisi mukavasti matkanteon Wienin ja Marseillen välillä, putkeen tuo matka olisi ollut liian pitkä.

Lainasin reissua varten Heather Reyesin Venice-kirjan, joka on kooste eri kirjoissa esiintyneitä pätkiä koskien Venetsiaa. Kirja on jaoteltu teemoittain. Mutta ei toimi ollenkaan. Romaaneissa kestää aina hetken, että niihin pääsee sisälle, joten niistä irroitettuja puolen sivun mittaisia pätkiä oli ikävä yrittää lukea. Joku ehkä saa siitä irti venetsiatunnelmia, mutta minä en.

Ajatuksia autoille valjastetuista kaupungeista

 

Ihmiset pilaavat elinympäristönsä autoteillä ja rumilla rakennuksilla. On suuri ihme, että meillä on Venetsia, jossa ei ole parkkeerattuja autoja ja liikennevaloja. Ja kuinka hyvin se toimiikaan. Missä vain tiheästi rakennetuissa kaupungeissa voisi onnistua, että pienet kaupunginosat olisivat autottomia ja olisi vain väyliä, joilla kulkea yksityisautolla kaupunginosasta toiseen, jos sekään olisi tarpeen. Venetsiassa käytetään nokkakärryjä. Toki myös ihmisillä on omia veneitään, mutta kumma kyllä niitä ei näköjään käytetä niin paljoa että syntyisi ruuhkia.

Venetsian kanaalien päällehän olisi voitu jossain kamalassa historian vaiheessa rakentaa kannet betonista, jotta tuokin maailman kolkka olisi voitu valjastaa autoilijoiden käyttöön. Näinhän on tehty Bangkokissa. Siellä kuljettiin ennen kapeita kanavia pitkin veneillä. Voi vain kuvitella, miten ihanan näköinen Bangkok on ollut ennen liikenneruuhkia, autoteitä ja ajoneuvoja. Nyt nuo kanavat ovat piilossa betonin alla. Enää julkisilla veneillä pääsee vain ison Chao Phraya -joen vartta sekä yhtä kanavaa pitkin kaupungin sisälle.