Pakkaaminen ja pakun lähtövalmiiksi saaminen ovat käynnissä, kohta ajetaan Andalusiaan. Tämä on kolmas kerta, kun menemme sinne koirien ja kissan kanssa. Aiemmin olimme siellä talvikauden, mutta tällä kertaa minä taidan jäädä sinne ja katsoa miten elämä siellä järjestyisi. Viime keväänä suututti lähteä sieltä, tuntui kuin kaikki tekemiseni olisivat jääneet kesken. Eli kun elämää ryhtyy rakentamaan uudessa paikassa, ei ole kiva jättää sitä siinä vaiheessa, kun se lähtee sujumaan.

Blogi on ollut hiljainen, kun Suomesta ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tein töitä 6 kk putkeen, enkä viikonloppuisin jaksanut ajella minnekään kansallispuistoihin tai muihin erityisiin paikkoihin. Suomessa on kyllä kiva retkeillä kesäisin, mutta minulle kausi on lyhyt, kun hyttyset ja kylmyys. Espanjaan verrattuna tykkään, kun hienoissa paikoissa patikointi ei Suomessa aina tarkoita raskasta kapuamista vuorille. Luonto on ihana molemmissa maissa, Suomessa kesällä rehevämpi.

Miksi inhoan Suomen talvea niin kovin? Silloin kaikki on niin hankalaa. Nämä reissuun lähtemiseen liittyvät toimetkin hankaloituivat kovin. Oli vielä ok ulkona vaihtaa pakun renkaat nastattomiksi talvirenkaiksi, mutta sitten tuli kylmä. Järjestelin autoa ja välillä piti mennä sisälle lämmittelemään. Paku jäi imuroimatta, kun en halunnut raahata imuria lumiselle pihalle ja jättää ovea raolleen imurin johdon takia, jotta sisälle taloon ei pääsisi kylmää. En voinut pyyhkiä pintoja kostealla. Ei voitu pakata autoa viimeisenä iltana, vaan puolet pakaaseista piti lastata vasta juuri ennen lähtöä, etteivät ne jäätyisi (kosmetiikat, ruot, akut yms.). Sitten jännitti ajo-olosuhteet ja ekat yöt pakussa pakkasella.

Tämän jutun julkaiseminen jäi tehtyä ennen lähtöä, ja nyt olemme jo perillä Espanjassa.