
Maaperän kuivuus on totuttelemista vaativa asia minulle täällä Andalusiassa. Tutussa Suomessa on märkää: on järviä ja soita, kesä saattaa mennä sateessa, talven jälkeen maa on litimärkää ja kostea maaperä saa luonnon rehottamaan lyhyen kesän aikana. Kolmannessa asuinmaassani Thaimaassakin oli kunnon sadekaudet ja luonto pukkasi kasvia ihan itsestään.
Olen totutellut Andalusian kuivaan maahan luonnossa kävellessäni. Joskus vielä yllättää, kun jokin mäki saattaa näyttää tarpeeksi loivalta kävelyyn, mutta lopulta etenkään alastulo ei meinaa onnistua, koska rutikuiva ja kivinen maa murenee jalkojen alta.
En tiedä paljoa näistä asioista, tässä kirjoitan omista havannoistani ja pohdinnoistani, kuulemistani asioista ja kaivelemistani tiedoista.

Metsittäminen ja avokadot
Espanjan läpi autoillessa mietitytti paljaat kukkulat vailla metsiä. Minun logiikkani mukaan metsät ja rehotus sitovat kosteutta, ja siksi kaikissa mahdollisissa paikoissa pitäisi pyrkiä kasvattamaan puita, pensaita ja kasveja. Metsillä luodaan pilviä ja estetään eroosiota. Saataisiinko Espanjan kuivuusongelma vähitellen korjattua metsittämällä? Luulisi, että ilman muuta, mutta ehkä ilmiöt eivät ole niin yksinkertaisia. Yritän tutustua aiheeseen – ehkäpä biologian tuntemukseni on nurin ja tämä uusi Välimeren ilmasto ja kasvillisuusvyöhyke ovat jotain, minkä toimintaa en vain ymmärrä.

Pohdiskelen kovasti täkäläisiä mango- ja avokadoviljelmiä. Varsinkin avokadon viljelyä syytetään sen suuresta kastelutarpeesta. Täällä avokadoseudulla Axarquiassa on kova vesipula, koska on ollut vähäsateisia talvia ja avokadon viljely on lisääntynyt, kuten varmaan myös ihmismääräkin, kuten kaikkialla maapallolla. Meitä ruoan syöjiä on vaan liikaa ja kaikkea muutakin tarvitaan koko ajan enemmän.
Aion yrittää lueskella netistä, että eikö täkäläisistä suoranaisista avokadometsistä ole mitään hyötyä tällä alueella, jossa puita ja muutakin kasvillisuutta on aivan liian vähän ja harvakseltaan. Eivätkö avokadopuutkin ole hiilen nielijöitä ja auta alueen muuttamisessa kosteammaksi ja maaperän muhevammaksi? Aihe voi olla minulle liian monimutkainen, kun en ole näitä asioita opiskellut.
Pari päivää sitten kävelin kuivan joen pohjaa. Toisella puolella oli jopa viidakkomainen avokadometsä, josta iltasella tuntui jopa hohkaavan kosteutta, onhan sitä tietysti kasteltu. Toisella puolella jokea oli rutikuivaa maata kuivine pusikkoineen. Varmastikin metsittämisen pitäisi tapahtua ihan eri puulajeilla, mutta eipä täällä juuri näy metsittämistä, joten onko parempi, että kuivilla rinteillä kasvaa edes jotain puita? Mutta sitten on tämä hurja vesipula myös.

Metsäpalot
Puutarhatyöpajan lounaalla vierustoverini kertoi, miten hänen kyläläisensä ajattelevat puiden olevan syypäitä metsäpaloihin ja niiden leviämiseen (edit: ja siksi heidän mielestään puut pitäisi kaataa pihoilta ja niiden läheisyydestä). Tehdäänhän metsiin täällä vuoren huipulta juurelle ulottuvia leveitä aukkoja estämään metsäpalojen leviämiset. Palot etenevät puiden ja kuivan kasvuston kautta. Mutta voisiko metsäpaloja ja kuivuutta kuitenkin estää metsien avulla? Vai onko Välimeren ilmasto vain tällainen? Ilmavirtauksille ja ilmanpaineille ihminen ei kai voi tehdä oikein mitään niin hyvässä kuin pahassakaan. Kun täällä on +40 astetta lämpöä, eikä ole satanut kuukausiin, niin tottahan metsäpaloja syntyy herkästi.

Työpajalla vierustoverini sanoi palojen leviävän jopa juurten kautta. Metsäpaloissa voi kuulemma nähdä maan pinnan alta tulevaa savua, kun palo ja kuumuus etenevät puun juuren myötäisesti (ks. Root fire). Itse asiassa joltain tämänlaiselta jotkut metsäpaloalueet näyttävätkin Mijas-vuoriston pohjoisrinteellä. Siitä on nyt vuosi aikaa, kun Mijas-vuoristossa riehui kesän 2022 tulipalot.



Kuivuuden seurauksia
Olen kirjoittanut vierailuistamme Laguna de Fuente de Piedran flamingojärvelle aiempina vuosina. Tuo järvi oli keväällä kuiva mutainen suolatasanko, mutta ilmeisesti ainakin jonkun verran flamingoja pysähtyi sinne tänäkin keväänä, toivottavasti ne myös onnistuivat lisääntymään.

Asun nyt Málagan Axarquian alueella ja täällä on suunnitteilla uusi meriveden suolanpoistolaitos. Toivottavasti sen toteutus saataisiin pian käyntiin. Alueen sydän on Viñuelan tekojärvi, joka padottiin Río Guaron joesta -80-luvulla. Koska sateet ovat vähäisiä ja vettä tarvitseva viljely on alueella lisääntynyt, on tuo järvi vaarallisen matalalla tarpeisiin nähden. Vettä on alettu ohjaamaan alueelle Nerjasta ja Málagasta, kun nämä resurssit eivät riitä.

Kuivuudesta ovat huolissaan kaikki, mutta useimmiten tuodaan esiin maanviljelijöiden tappiot. Kuivuus vaikuttaa kaikkeen kasvatukseen ja ainakin tänä keväänä koettiin tarvetta kastella sellaisia peltoja, joita ei normaalisti kastella lainkaan (viljapellot, mantelipuut). Huhtikuisin yleensä sataa jonkin verran, tänä vuonna ei lainkaan. Toukokuun lopussa tuli sitten sadetta.
Kuivuus vaikuttaa jopa mehiläisiin, koska vuoristossa on vähemmän kukkia kuivuuden takia. Kataloniassa oli ainakin keväällä kielletty autojen peseminen ja uima-altaiden täyttäminen juomakelpoisella vedellä. Sateiden puuttuminen on se, mikä on aiheuttanut ongelman – jos sataisi ja vesivarastot täyttyisivät, olisi millä mällätä. Miksi ei sada?
Mitä pitäisi tehdä?
Arvelen koko ajan ihmisten tekevän täällä kaiken väärin. Ymmärrän yhä vähemmän omakotitaloja avarine pihoineen, joihin ei ole laitettu puita ja muuta kasvamaan. Mutta huonointa on, jos on laitettu nurmikko, mutta ei muuta. En ymmärrä, mistä tuo ihanne on tullut. Tilkut pitäisi istuttaa täyteen kasveja pörriäisille. Jos minulla olisi oma piha, istuttaisin sen aivan täyteen hyötykasveja, kukkia ja puita.
Minua mietityttää, minne kämppäni harmaat ja mustat vedet täällä menevät. Otan mahdollisimman paljon talteen käyttövesiäni ja käytän ne kasvimaan kasteluun. Käytän jonkin verran pissaa lannoitteena. Joidenkin mielestä tuossa voi olla liikaa informaatiota, mutta se on ihan tavallinen lannoitustapa, joka olisi tyhmää jättää täällä käyttämättä. Mietin, miten pitäisi olla kuivakäymälä ja minua harmittaa biojätteen laitto roskiin, koska haluaisin tuottaa kompostimultaa tähän kuivaan maahan. Mutta asun tässä kai vain 6 kk ajan, joten ei siinä ajassa voi laittaa kompostia pystyyn. Bokashihommat voisivat toimia, mutta pelkään jo etukäteen seuraavaa muuttokuormaa.
Nyt kuumana aikana kasvimaani nielee kymmeniä litroja vettä päivässä. Kastelu pitää toki hoitaa illan pimetessä, ettei aurinko heti haihduta osaa vedestä ja jotta vesi ehtii imeytyä maahan. Hoituukohan täällä vihannesten kasvattaminen vesitaloudellisemmin isommissa yksiköissä? Kasvimaani maaperä on sellaista, että se sulkeutuu kovaksi, jos en haralla möyhi sitä auki. Se on varmaankin hiekkapitoinen maa, jolle käy näin. Vesi ei lähde imeytymään.
Vietän ensimmäisen kerran kesänkin Espanjassa. Thaimaassa tavallaan totuin yli +30 asteessa elämiseen, mutta siellä kuumuus on usein kosteaa. Nyt kuumuus vaikuttaa imevän kosteuden ihostanikin. Naapurini varoitteli, että kohta tuntuu siltä kun hiustenkuivaaja puhaltaisi, sellaisia päiviä on ollut joitain. Kun ilman kuumuus nousee ruumiinlämmön tasolle, ei tuuli tunnu enää viilentävältä, vaan paahtavalta.
Unelmoin omavaraistilasta täällä Andalusiassa. Se homma pitäisi varmaan aloittaa maaperän hoitamisella. Pitäisi saada siihen ravinteita, kosteutta ja elämää.





Hurjalta kuulostava tuo kuivuus suomalaisen näkökulmasta. Ei siihen varmaan helppoja ratkaisuja ole eikä lyhyellä lomalla ongelmia edes huomaa, vaan on vain iloinen, kun ei sada ja aurinko paistaa. Täytyypä jatkossa olla tyytyväinen Suomen sateista.
On kyllä ollut totuttelemista vaativa asia ja mietin sitä nyt aika paljon kun hoidan kasvimaata ja unelmoin isosta puutarhasta. Sade on tosiaan mahtava juttu!