Etukäteen arvelin Tulumin olevan kohde, jossa viihdymme vähän pitempään. Siellä on hieno ranta, rauniot, cenoteja ja muita kohteita lähistöllä sekä new age -ilmapiiriä. New age on mielestäni rasittavaa höperöintiä, mutta harmitonta sellaista, joka tuo reissauskohteisiin mukanaan itseäni kiinnostavia asioita, kuten hyvää ruokaa ja jooga- ym. itsensähoitamismahdollisuuksia. No, ehkä Tulumissa on hotellialueella joitain majapaikkoja, joissa tuommoisia palveluita tarjotaan, mutta lisäksi on paikkoja, jotka kuulemma mainostavat itseään ekohotelleiksi olematta sitä. Ja ehkä matkaopaskirjat ja artikkelit nyt vain kutsuvat new ageksi kaikenlaista kivaa terveys- ja äiti maa -hörhöilyä.

Jäimme bussista pois raunioille kääntyvässä risteyksessä pari kilometriä ennen Tulumin keskustaa. Olin lukenut halvimpien majapaikkojen olevan Tulumin raunioiden läheisyydessä. Käpeksimme sitten kuumuudessa ja löysimme ihan kelvollisen mökin ilman terassia tai omaa kylppäriä, Cabañas Mar Caribe oli paikan nimi. Edellisessä paikassa meille myytiin pimeää ja nuhruista betonimökkiä (vaikkakin palmunlehväkattoista ja perinteisen maya-mökin muotoista) noin 25 eurolla yöltä. Tässä vaiheessa huomasimme, ettei Jukatanin Riviera Mayalta saa edes kaksinkertaisella hinnalla samanlaista tasoa kuin sellaisissa rantakohteissa, joissa olemme aiemmin maailmalla olleet, eikä samanlaista ollut edes saatavilla.  Eipä siinä mitään, olisihan se toisaalta ihmeellistä, jos joka puolella maailmaa olisi samanlaista. Minun mielestäni ei ole mitään parempaa, kuin suoraan rannalla oleva mielellään tolppien päälle pystytetty puumökki, jossa on iso veranta. Ei haittaa, jos seinissä on rakoja, ikkunoissa ei ole lasia tai ei tule lämmintä vettä eikä sähköä. Tällaisia ei tuolla aina ollut saatavilla, ja vaikutti siltä, että tällaiset oli kerralla varusteltu niin hifeiksi, ettei meidän hintaluokkaan sellaisia ollut saatavilla. Ehkä jenkit haluavat meidän hintaluokassamme mieluummin tv:n ja ilmastoinnin kuin oman mökin ja terassin? Tai ehkä semmoinen ei vain kuulu meksikolaiseen rakennustyyliin.

Koska Playasta oli vain parin tunnin matka Tulumiin, suoritimme ensimmäisenä päivänä siellä jo vaikka mitä. Kävimme raunioilla, jotka muodostavat hienon maiseman hiekkarantanäkymien kanssa. Sieltä kävelimme pari kilsaa keskustaan ja sieltä vielä toista kautta majapaikkaan, ja siinä vaiheessa oli ihan pimeää. Polkupyörä olisi Tulumissa siis aivan ehdoton menopeli. Siellä on hyvät kävely/pyörätiet, eikä mikään bussi kulje keskustan ja rannan väliä. Useimmat majapaikat ovat levittäytyneet jopa 10 kilometrin matkalle rannalle. Rantatien jälkeen ei ala kylä, vaan joku risukko /asumaton alue, joten ranta ja Tulumin keskusta eli Tulum Pueblo ovat ihan irrallaan toisistaan ja hotellialue eli Zona Hotellera on hajanainen. Majapaikat alkavat raunioilta (tai saattaa niiden pohjoispuolellakin olla jotain) ja loppuvat Sian Ka´anin suojelualueeseen. Kunnollisemman kartan näkeminen olisi auttanut tuonne mennessä, lounarin kartta katkesi siihen mistä hotellialue alkoi, joten olin hiukan pihalla.

Alueen kartta olisi auttanut myös seuraavana päivänä, kun otimme taksin Sian Ka´anin suojelualueen portille. Lounarissa mainitut tiedot ja välimatkat olivat päin honkia. Portilla ei siis ollutkaan kävelyreittiä läheiselle cenotelle. Parin kilometrin sijaan suojelualueella olevalle hotellille (Cesiak) oli matkaa muutama kilsa. Hotellilta ei saanut vuokrattua kanootteja, vaan oli vain melontaretkiä. Hotellin respan arvioima 20 minuutin kävelymatka suojelualueen visitor centeriin oli noin tunnin matka. Ja visitor centerissäkään ei ollut kanootteja vuokralla. Kävelimme siis tuonakin päivänä aika paljon. Söimme evässalaattimme järven rannalla ja liftasimme takaisin Tulumiin.

Käsittääkseni tuolla sana laguna tarkoittaa järveä. Mutta koska tuolla järvet olivat vähän eri näköisiä kuin Järvi-Suomessa, niin pitäisi olla joku muu sana tuohon käyttöön. Ei ne ihan laguunejakaan mun mielestä olleet. Sian Ka´an on kummiskin meren ja laguunin välissä oleva suojeltu niemimaa. Tuolta hotellilta oli tornista hienot näkymät, kun oli turkoosi meri, hiekkaranta, rehevä pala metsää ja sitten tuo laguuni. Jos olet valmis maksamaan majoituksestasi enemmän ja haluat mennä tuolla alueella tosi kivaan ja syrjässä olevaan paikkaan, kannattaa mennä tuohon Cesiakiin (Centro Ecologico Sian Ka´an).

Kuten muuallakin tällä rannikolla, koralliriutta sijaitsee vähän kauempana rannasta, joten sinne kannattaisi mennä venekyydillä. Rannassa snorklaten näin pohjassa suuria eteläisiä keihäsrauskuja (southern sting ray. Jos niiden yli ei ui, ne voi kauempaa huomata pöllyävästä hiekasta, koska ne yrittävät muokkautua mukavasti pohjaan. Olin vasta nähnyt elämäni ensimmäisen kotkarauskun (eagle ray) Playan sukelluksilla, joten oli mieletöntä nähdä yhtäkkiä kotkarausku liihottelemassa rantavedessä. Myöhemmin reissullamme näimme näitä paljon, mutta aina se oli kaunista katseltavaa.

Olimme malttamattomia lähtemään Belizeen, joka oli tavallaan varsinainen matkakohteemme, joten lähdimme sinne kahden yön jälkeen. Tulimme kuitenkin paluumatkalla takaisin Tulumiin muutamaksi päiväksi, jolloin kokemuksemme oli hieman erilainen, koska majotuimme keskustaan ja kävimme sukeltamassa.

Lue lisää Tulumista: Takaisin Tulumissa ja Meksikossa 14.-18.4.2012 >>

Reissun ruokakuvat.

Kustannukset:
Bussi Playa del Carmen – Tulum maksoi jotain muutaman euron/hlö
Cabañas Mar Caribe 20 euroa/yö
Tulumin raunioiden pääsymaksu 3,5 euroa
Sian Ka´anin suojelualueen sisäänpääsy maksoi ehkä jotain 3 euroa.
Taksi Sian Ka´anin portille oli ehkä jotain 8 euroa? En kyllä oikeasti muista.