Eilen löysin metsästä uusia kevättuttavuuksia korvasienten rinnalle, kartiohuhtasieniä. Ne ovat persoonallisen näköisiä sieniä, mutta piti minun niidenkin kuvia hetki netistä tutkiskella, koska ne olivat väriltään vaaleampia kuin monissa kuvissa tummanruskeina esiintyvät kartiohuhtasienet. Tummanruskeamman version näin eka kerran viime kesänä Ruotsin Abiskossa. Tai ties vaikka mitä olen aiemmin nähnyt, kun sienestysinnostukseni on vasta parin vuoden ikäinen. Olen kyllä sienestänyt lapsesta pitäen, mutta vasta nyt hurahtanut siihen niin, etten taida tietää mitään mukavampaa harrastusta Suomen oloihin.

Löydökseni olivat ihan eri näköisiä kuin esim. poimukellomörskyt, jotka huhtasieniä ennemmin sekoittaisin korvasieniin . Kartiohuhtasienissä tuo yläosan kuvio on kennomaista, kun taas korvasienten tai poimukellomörskyjen kuvio on aivomaista tai tippaleipämäistä.

Kartiohuhtasienten lisäksi metsästä voi löytyä pallohuhtasieniä, jotka myös muistuttavat vähän enemmän korvasieniä. Kartiohuhtasienen tekee ihan oman näköiseksi kennokuvio, jossa kennot ovat järjestyksessä pystysuuntaisesti, toisin kuin näköjään pallohuhtasienessä, jossa kennot ovat sikin sokin.

Sieneni löytyivät hyvältä korvasienialueelta jyrkästä mäestä, josta oli kulkenut metsätyökone ehkä pari vuotta sitten. Heinää ja risuja oli lähellä, mutta maa oli semmoista hiekkaista multaa. Viereisessä metsässä kasvaa korvasieniä ihan sammalnyppylöillä, joissa maata ei edes ole rikottu.

Koska nyt pääsen ensimmäistä kertaa näitä sieniä maistamaan, täytyy valmistaa ne siten, että saan kunnolla selkoa niiden mausta. Olen viime aikoina paistanut sieneni lähinnä vain sipulin kanssa, mutta ehkä kaikki sienet kuitenkin pääsevät kaikkein parhaiten oikeuksiinsa soijakerman kera.