Caye Caulkerin saarelta lähtee kaksi kertaa viikossa Raggamuffin Toursin kahden yön ja kolmen päivän purjehdusmatka Placenciaan. Olin lukenut tästä hyviä arvioita ja ajattelin sen olevan mukava tapa siirtyä eteläiseen Belizeen sen sijaan, että joutuisi menemään Belize Cityn kautta busseilla etelään. Oikein hyvä reissu oli minunkin mielestäni!

Ainoa juttu, mikä lähtemisen suhteen harkitutti, oli kanssamatkustajat ja meininki. Olin lukenut näiden olevan bilereissujen maineessa ja pelkäsin kyydin olevan täynnä yhdysvaltalaista nuorta väkeä, jotka pitäisivät yllä hirveää awesome- ja yeah-pulinaa. Onneksi porukka osoittautui ihan mukavaksi ja rommin tarjoilukin rajoittui maissa oloon iltaisin. Eipähän purjehdusveneessä olisi kukaan pystynyt toilailemaan humalaisena. Vaikka meitä oli veneessä ainakin parikymmentä, mahduimme kummallisen hyvin kyytiin. Me kaksi vietimme matkan aikalailla veneen nokassa, kun taas osa jumiutui katolle ja herkkäihoisimmat sisätiloihin. Kolmehenkinen miehistö hoiti purjehdustyön (vaikkakin perämoottori taisi olla koko ajan käyttössä, mutta ei onneksi pitänyt meteliä), ruoanlaitot ja kaikki muut tehtävät, ja me maksavat matkustajat vain löhösimme.

Ensimmäinen snorklauspaikka oli lähellä Spanish Lookout Cayea, mutta itse saareen emme tutustuneet. Pysähdyimme matkalla myös ihmeellisellä English Cayella, johon mahtui muutama talo ja majakka. Siellä emme snorklanneet, mutta uimme rantaan moikkaamaan saaren koiria. Yöksi menimme ihan pienelle Rendez-Vous Cayelle, jossa ei ollut kuin saaren hoitaja paikalla meidän porukan lisäksi. Oli aika hienoa hitaasti lähestyä veneellä tuota saarta, jossa oli muutama palapa-katos, kymmenisen palmua, vaaleaa hiekkaa ja laiturin varrella pari huoltorakennelmaa, kuten vessa. Ihana saari keskellä ei mitään ja sinne pystytimme matkanjärjestäjiltä saamamme teltat, patjat, lakanat ja omat riippumattomme.

Etsin verkosta juuri kuvia Rendez-Vous Cayesta ja suureksi ihmetyksekseni näin kuvia vielä pienemmästä saaresta. Aloin miettimään että onko saari luonnollisesti suurentunut ja ehkä palaamassa ennalleen jonkun hurrikaanin tuhojen jälkeen. Sitten löysin Oceanwatch- järjestön blogin, jossa oli kuvia ja tietoa saaresta. Tammikuun 19. päivän blogimerkintä vuodelta 2010 kertoo, että noihin aikoihin saarta muokattiin ja suunnitteilla oli helikopterikenttä, majoitusrakennuksia ja ihmisen käden jälkeä oleva biitsi. Onneksi kaksi ensin mainittua suunnitelmaa eivät olleet lähteneet toteutumaan ainakaan kaksi vuotta tuon blogimerkinnän jälkeen. Rannan muokkaus on näköjään toteutunut, koska saari oli selvästi isompi kuin netissä löytyneissä kuvissa. Vähän muistelenkin saarella olleen hiekan karkaamista estäviä betonirakennelmia, joita oli rannoilla San Pedrossa ja Caye Caulkerillakin. Semmoisia ehkä kannattaakin rakentaa, mutta hiekan tuominen muualta pilaa aina merenpohjan sieltä missä hiekka otetaan ja siellä minne se laitetaan. Saaren rakentamisesta vaikuttaa olevan käynnissä jonkinlainen oikeusprosessi. Ja lisäksi löysin netistä tietoa, että samannimisiä saaria on ainakin kaksi.

Matkan ensimmäinen ilta meni iltaruoan ja rum punchin merkeissä. Aamulla köllittiin riippumatossa, kasattiin teltta, snorklattiin ja jatkettiin matkaa Ragga Queenin kyydissä kohti seuraavaa snorklauspaikkaa, joiden kaikkien nimiä en muista edes.

Toinen yö vietettiin Tobacco Cayella. Se on yksi saarista, joista löytyy reppureissubudjettiin sopivaa majoitusta. Suurimmalla osalla Belizen pienistä saarista on liian hienonpuoleisia majoituslaitoksia ja hinnat sen mukaiset. Tobacco Cayella oli hienoa snorklausta, nimittäin ihan snorklausrannassa uiskenteli jättimäisiä rauskuja. Hiukan jo jännitti kun ensin yksi oli takana ja toinen edessä ihan matalassa vedessä. Ei ne muuten jännittäisi minua, mutta se ei ehkä olisi mahdoton skenaario, että joku niistä ei ensin huomaisi minua ja yhtäkkiä tulkitsisi minut vaaralliseksi ja antaisi osuman myrkkypiikistä.

Aamu alkoi ihanasti, kun sain saarella asuvan pienen koiranpennun viereeni. Ennen Placenciaa pysähdyimme ainakin South Water Cayella snorklaamassa. Se on yksi South Water Caye Marine Reservessä sijaitsevista saarista ja taas yksi aivan unelmasaari, mutta majoitukset eivät siellä ole halvimmasta päästä. Yksi odottamattomista reissun mahtavista puolista oli päästä tutustumaan niin moneen Belizen pikkusaarista.

Pari kertaa matkan aikana veneen vieressä ui delfiinejä, joilla on jostain syystä tapana tulla uimaan ihan veneen nokan tyveen ja sitten mennä menojaan. Aurinkorasvaa piti lisätä koko ajan ja taisimme onnistua pysymään palamatta vaikka olimme monta tuntia päivässä ulkona auringon paisteessa keskellä merta. Aika ei tullut ollenkaan pitkäksi eli kyse ei ollut odotuksesta päästä paikasta toiseen, vaan merellä olo oli päämäärä. Ison osan ajasta luin kirjaa, välillä snorklattiin, jubailtiin, katseltiin merta, yritettiin tähystää veteen ja syötiin aika huonoa ruokaa.

Caye Caulkerilla oli toinenkin firma, joka järjesti vastaavanlaisia matkoja, muistaakseni Seahawk. Emme kuitenkaan päätyneet valitsemaan heitä, koska arvelin purjehduksen suhteen olevan varmempaa ottaa matkanjärjestäjä, joka on toiminut pitkään.

Kustannukset:
276 euroa (sis. matkat veneessä, yöpymiset teltoissa, ruoat, juomat ja snorklausvälineet)