Belizen busseissa oli kuskin lisäksi aina rahastaja, joka matkan aikana sääti kaikenlaista muutakin, kuten siirteli pakaaseja. Heidän avullaan onnistuimme aina jäämään pois missä pitikin, tällä kertaa piti päästä bussista ulos Placencian ja Dandrigan välissä paikassa nimeltä Maya Center, josta pääsi Cockscomb Basin Wildlife Sanctuaryyn.

Belizen mayakansalla oli tapana asuttaa Belizen sisämaata, jossa sai olla rauhassa. Myös tällä jaguaarien suojelualueella asui ennen ihmisiä.  Jos nyt oikein ymmärsin, heitä pyydettiin muuttamaan pois alueelta silloin kun se suojeltiin. Vastineeksi heille piti alkaa tulla tuloja suojelualueen turismista. Kyllä sitä tuleekin, mutta kaikki ei mennyt ihan nappiin.

Useimmat turistit tulevat alueelle hotelliensa tai esimerkiksi Placenciassa toimivien matkatoimistojen reissuilla, eivätkä käytä sitten ollenkaan Maya Centerin asukkaiden palveluita. Joka tapauksessa mielestäni pääasia on, että suojelualue perustettiin. Mutta taas tässä asiassa itsenäinen matkailu voittaa järjestetyt kiertomatkat siinä miten se vaikuttaa ympäristöön.

Maya Center oli hiljaisen oloinen paikka. Kylään emme tutustuneet tarkemmin, vaan odottelimme päätien ja suojelualueelle vievän tien risteyksessä kaupalla, jonne voi maksaa pääsymaksun ja ostaa paikallisten tekemiä tavaroita. Sieltä sai tilattua myös taksin suojelualueen vierailukeskukseen, jonne olisi ollut kahden tunnin kävelymatka hiekkatietä, meitä ei rinkat selässä matka huvittanut.

Vierailukeskuksessa saimme kävelyreittikartan, muuta tietoa ja majotuimme kahden hengen huoneeseen  päärakennuksen viereen. Lähdimme saman tien kävelemään muistaakseni Tiger pawn -nimistä kävelyreittiä, joka vei vesiputouksille näköalapaikkana toimivan mäen kautta.

Vaikka kyseessä on jaguaarien suojelualue, on näitä kissoja käytännössä erittäin vaikea päästä näkemään metsässä. Lähimmäksi jaguaareja pääsimme, kun yhdellä polulla oli vyötiäisen jäännökset. Vyötiäiset ovat jaguaarien herkkua, joten nahkat saattoivat olla sellaisen jäljiltä.

Metsässä oli kuitenkin hienoa kävellä muuten vain. Valitsimme tämän alueen, koska sinne pääsi omatoimisesti kävelemään merkittyjä reittejä pitkin, eli ei tarvinnut vuokrata opasta tai mennä kiertomatkalla. Ensin kuljimme hienoille vesiputouksille, joissa menimme uimaan ja istumaan putouksen alle.

Tuon ehkä kolmisen tuntia kestäneen reissun jälkeen lähdimme valumaan traktorin renkailla matalana virtaavaa jokea pitkin, metsänvartijoiden mökiltä sai siis vuokrata tubing-renkaat. Seuraavan aamuna kävelimme vähän lisää ja kävimme illallakin pyörähtämässä poluilla.

Lue lisää tubingista >>

Muut jutut Belizestä >>

Muita luontokohteita >>