Belmopanin jälkeen päätimme pysähtyä Belizen eläintarhassa matkalla Belize Cityyn, jossa vaihdoimme vain bussia mennäksemme Orange Walkiin. Emme yleensä käy eläintarhoissa, koska ne ovat surullisia paikkoja, joihin on haalittu harvinaisia eläimiä elämään ihmisten pällisteltäviksi. Belize Zoohon on tullut eläimiä lähinnä pelastamalla loukkaantuneita tai muilla tavoin vaarassa olleita käärmeitä, kissaeläimiä, tapiireja ynnä lintuja.

Eläintarhan suhteen kävi aika samalla tavalla kuin muuallakin Belizessä, odotin jotain suurimuotoisempaa ja kaupallisempaa ilmestystä. Ihan mukava, että bussi pysähtyikin itsetehdyn näköisen mainosbanderollin kohdalle. Siitä oli lyhyt kävelymatka eläintarhan portille.

Aivan ensimmäiseksi jumitimme pitkään yhden käärmeen luona (boa?). Katsoimme vain sivusta, miten opas kierrätti hirveää vauhtia jotain ryhmää aitaukselta toiselle. Opastettavat räpsäisivät eläimistä kuvan ja lähtivät eteenpäin. Minusta tommoisen paikan pointti on tarkkailla eläimiä vähän pitempään, että mitä ne touhuavat. Jos emme olisi tapittaneet tapiireja niin paljoa, olisi meiltäkin ehkä jäänyt huomaamatta, miten ihmeelliset nenät niillä oli.

Välillä kuulimme karjuntaa ja lähdimme kohti jaguaarien aitauksia nähdäksemme miten ne karjuvat. Mutta eivät ne mitään karjumista harrasta, vaan mölyapinat, joiden äänen sanotaan olevan desibeleiltään leijonaakin kumeampi. Vasta nyt minulle selvisi, että suomeksi nämä howler monkeyt ovat tietenkin mölyapinoita, joka on tähän asti kuullostanut ihan vain mielikuvitussanalta.

Eläintarhassa oli pari eläintä, joiden nimiä en ollut ennen edes kuullut, kuten coatimundi. Mutta tämänkin etsiminen suomenkielisestä wikipediasta osoitti, että olenhan minä nenäkarhuista eli koateista kuullut puhuttavan. Nenäkarhut eivät siis ole sen enempää karhuja kuin pesukarhutkaan, joita pääsin näkemään Meksikossa Cozumelin saarella.

Eläintarhan jälkeen jatkoimme matkaa pahamaineiseen Belize Cityyn, josta olin lukenut, ettei bussiasemalta saa lähteä käpeksimään ympäriinsä, vaan pitää ottaa taksi. Paikkakunta ei näyttänyt niin pahalta bussin ikkunasta, mutta emme jääneet koettelemaan onneamme, vaan vaihdoimme bussia koti pohjoista Belizeä.