Orange Walk oli semmoinen pieni kaupunki, belizeläisittäin kuitenkin yksi isoimmista. Menimme sinne voidaksemme tehdä ajelun New River -jokea pitkin Lamanain mayaraunioille. Emme olleet matkan aikana vierailleet raunioilla muualla kuin Meksikon Tulumissa, vaikka jotkut ihmiset taitavat matkustaa tuolle alueelle nimenomaan ihmettelemään näitä mayojen ja tolteekkien tekosia. Emme ole niin kovia nähtävyyksien, temppelien, kirkkojen ja raunioiden bongaajia. Rauniot jokiajelu varrella kuitenkin vaikutti kivalta idealta ja paikkakunta oli matkan varrella palatessa Meksikoon.

Orange Walkissa majoituimme Lamanai Riverside Retreatiin, joka ei nimestään huolimatta ollut mikään hieno hotelli. Valitsimme sen, koska paikka oli joen varrella ja siellä oli mökkirivitaloissa terassit, eikä hinta ollut paha. Sieltä myös hoitui kätevästi matka raunioille seuraavaksi aamuksi, eikä tarvinnut mennä asiaa kaupungille säätämään.

Kaupungilla kävimme vain etsimässä kiinalaisen ravintolan ruokailua varten, paikkakunnan ravintolatarjonta ei tosiaankaan ollut kummoinen. Katselimme myös niukahkoa toritarjontaa. Majapaikalla oli baari, ja todennäköisesti tuo oli ainakin turistien kannalta kaupungin mukavin illanviettopaikka, ellei kalliimmissa hotelleissa sitten ollut muille kuin majoittujille ravintoloita jokinäkymin.

Venematka raunioille kesti pari tuntia. Välillä nenään tuli viereisistä sokeritehtaista makea tuoksu. Muuten yritimme löytää joen penkoilta krokotiileja, lintuja ja lepakoita. Perillä oli ruokailu ja sitten lähdimme tutustumaan raunioihin. Hintaan olisi kuulunut opastus, mutta halusimme taas kävellä omin päin. Siellä pääsi kiipeämään pyramidien rappusia ylös ja ihailemaan maisemia korkealta.

Huomasin, miten jonkun paikalla olevan ryhmän opas hoputti ihmisiä, etteivät jää liian pitkäksi aikaa pyramidille kiipeilemään, koska pitää ehtiä vielä paria muuta paikkaa katsomaan. Tässä siis yksi syy, miksi en halua kävellä oppaan perässä. Jos joissain paikassa joku pyramidi on erityisen hieno, voi  mielestäni muut paikat jättää kiertämättä ajan ollessa rajallinen. Ei tarvitse lähteä suorittamaan.

Orange Walkista otimme seuraavana aamuna bussin Meksikon Chetumaliin. Rajalla piti pariin kertaan hypätä bussista pois ja Meksikon rajalla emme samaa bussia enää löytäneetkään. Onneksi myös rinkat piti ottaa mukaan, etteivät jääneet kyydistä. Otimme seuraavan samannäköisen bussin, jossa kerroimme edellisen bussin kadonneen, joten ei tarvinnut uudelleen maksaa. Ja eipä liput muutenkaan maksaneet kuin muutaman euron.

Reissupäiväkirjan muut jutut.
Reissun ruokakuvat.