Belizessä kävimme sukeltamassa Caye Caulkerilta, Glover´s Reefiltä ja Placenciasta käsin. Aiemmat sukelluskokemuksemme ovat lähinnä Thaimaasta, Indonesiasta ja Punaiseltamereltä ja lisäksi on muutama Tyynenmeren kokemus.

Karibianmeri on erilainen siinä, että maisema veden alla on puna- ja ruskeasävyisempää kuin muualla. En oikein osaa sanoa mistä tämä johtuu, varmaankin korallit ja levät ovat eri värisiä.  Kalat olivat aika samannäköisiä, vaikka monista tutuista, joiden nimiä en kuitenkaan tiedä, saattoi olla oma karibialainen versionsa. Merivuokkoja vuokkokaloineen ei kuitenkaan tainnut näkyä vierailemissamme vesissä. Haita, rauskuja ja kilpikonnia oli enemmän kuin muualla olimme tottuneet näkemään. Belizessä sukellukset tuntuivat suorastaan laimeilta, jos tämmöisiä isompia mereneläviä ei päässyt näkemään.

Caye Caulkerissa käyttämästämme Frenchies Divingista löytyi netistä aika kriittisiä arvioita. Pitää paikkansa, että koko Belizessä sukellusmeininki tuntui löysemmältä kuin Thaimaassa. Eli vaikka muuten tuntui, että Meksikossa ja Belizessä olisi jotkut turvallisuus- ym. säännöt tiukemmat kuin Thaimaassa, niin sukeltamisessa esim. laitteet olivat huonokuntoisempia ja sukellusoppaat huolimattomampia joissain asioissa. Thaimaassa sukeltamaan lähtemiset hoituvat paljon tehokkaammin kuin Belizessä. Ensinnäkin lähdöt eivät tapahtuneet kovin ajallaan ja odottelua oli paljon. Yleinen asiakaspalvelu oli löysempää. Se voi tietenkin johtua siitä, että Thaimaassa sukellusoppaat ovat usein vain muutaman vuoden hommissa viihtyviä länkkäreitä, jotka ovat tottuneet toisenlaiseen työtahtiin.

Caye Caulkerin lähellä sukelluskohteessa oli tosi paljon kilpikonnia. Olemme niitä aiemminkin kohdanneet etenkin Indonesian Gili Airilla snorklatessa, mutta tuolla ne tulivat kohti. Oli ehkä joku lisääntymissesonki, kun ne noin rohkeina tulivat lähelle katselemaan. Kerran minua alkoi jo huolestuttamaan, kun iso kilpikonna tuli puolen metrin päähän kiertelemään, että teki mieli alkaa hätyyttelemään sitä. Mutta oli ihan mahtava kokemus.

Blue Hole oli ehdoton sukelluskohde, kuten koko Lighthouse Reef retkikohteena lintusaarineen. Sinne järjestetyt matkat olivat vain kalliita, kolmen sukelluksen matka kustansi noin 170 euroa henkilöltä. Enemmän Blue Holen kokemuksesta täällä.

Glover´s Reefin sukelluspaikat ovat matalan riutan ulkopuolen seinämillä. Sukeltamista siellä on kehuttu jossain kovasti ja olihan se hienoa, mutta ei hirvittävän ikimuistoista. Glovers´sin sukelluksista jäi eniten mieleen siipisimput eli leijonakalat. Tai itse asiassa niiden tappamisen katsominen.

Leijonakalat ovat ehkä hienoimpia kaloja mitä on. Ne ovat puna-valkoraidallisia ja niillä on upeat siipimäiset evät. Selästä kasvaa piikkejä, joissa on myrkkyä. Tuo myrkky kuulemma koskee aivan mielettömästi ja voi olla tappavaakin. Ne ovat kotoperäisiä Intian- ja Tyynellä valtamerellä ja Punaisellamerellä. Niissä on usein hieno sattuma päästä näkemään leijonakalan, mutta Punaisellamerellä niitä oli joillain sukelluksilla niin suuria määriä, että piti olla tarkkana ettei osu sellaiseen, kun niitä oli joka kulman takana.

Näitä ihania leijonakaloja ei kuitenkaan kuuluisi olla Atlantin valtamerellä. Kannan arvellaan olevan peräisin floridalaisista akvaarioista joskus 80-luvulta lähtien karanneista yksilöistä. Nyt niitä on sitten pitkin Yhdysvaltojen itärannikkoa ja Karibianmerta. Ei siinä muuten mitään, mutta sanotaan, ettei niillä ole noissa vesissä luontaisia vihollisia. Leijonakalat sitten vain leviävät ja ahmivat pikkukaloja.

Leijonakaloja on sitten alettu tappaaman. Niitä yritetään alkaa pyydystää syöntikaloiksi, mutta näillä Glover´s Reefin sukelluksilla oli mukana jenkkimies, joka nakkasi niitä piikillä ja laittoi tappamiensa kalojen päälle kiven. Riipaisi kyllä pahasti sydämestä katsoa tätä touhua. Eli ensin me ihailtiin niitä, ja sitten tämä tuli perässä ja tappoi ne. En tiedä mitä ihmettä tälle ongelmalle pitäisi tehdä, mutta ainakin tuon ukon kohdalla metsästyksessä oli mukana jonkinnäköistä verenhimoisuutta. Kun kerroimme hänelle nähneemme paljon leijonakaloja Egyptissä ja Thaimaassa, ei hänen mieleensä mahtunut ajatus, että noissa vesissä näiden kalojen kohtaaminen on upea juttu, koska hänelle leijonakalat edustivat vain riesaa ja vihollista.

Placenciassa sukelsimme pelkästään valashaiden perässä, emmekä käyneet koralliriuttojen kaloja ja maisemia katselemassa. Valashaisukelluksistamme kirjoitin aiemmin täällä.

Belizessä sukellusoppaamme olivat yleensä paikallisia. Käsittääkseni siellä pitää olla hyvä syy, että länkkärit voivat tulla töihin sukellusoppaiksi paikallisten sijaan. Glover´s Reefillä oppaat olivat länkkäreitä, mutta saarella oli hommissa kolme nuorta poikaa, joita opetettiin ohessa myös sukeltamaan. Mielestäni on terve meininki pyrkiä siihen, että turismibisnes olisi paikallisten hallussa ja työllistäisi ennemmin heitä, niin paljon kuin itse haluaisinkin päästä jonain päivänä jonnekin kivoihin hommiin rantakohteisiin.

Caye Caulkerilla sukeltamista ynnä muuta >>
Blue Holen sukellusmatka >>
Glover´s Reefillä sukeltamista ynnä muuta >>
Placenciassa valashaisukellusta ynnä muuta >>