Sähköpostiini tuli taas ennakkomainos seuraavista Matkamessuista, jotka järjestetään yleensä tammikuisin Helsingin Messukeskuksesta. Käyn siellä oikeastaan aina ja poistun hieman pettyneenä.

Menen noille messuille, koska toivon saavani sieltä matkaanlähdön tunnelmaa ja tietoa kiinnostavista kohteista. Näitä sieltä jokseenkin saankin. Kerään sieltä paljon esitteitä ja kuuntelen tietoiskuja. Kunnon sihteerinä minulla on jopa kotona muutama kansio, johon kerään muovitaskuihin maittain niitä koskevia esitteitä ja lehtileikkeitä.

Matkamessut eivät ole mikään Maailma kylässä -tyyppinen tapahtuma, jossa esittelijät ovat pääasiassa järjestöjä, joiden tarkoitus on antaa tietoa eikä myydä mitään. Sen sijaan Matkamessut ovat kaupallinen tapahtuma, jonne näytteilleasettajat tulevat myymään palveluitaan ja tuotteitaan.

Nuo messut eivät siis oikein ole minun juttuni, koska matkustaakseni minä en tarvitse heidän palveluitaan. En osta valmismatkapaketteja, kiertomatkoja  enkä varaile kylpylälomia. Matkoille lähteäkseni tarvitsen ehkä vain lentoliput, jos niitäkään, ja niiden varailua varten messut eivät ole sattuneet yksiin tarjouksineen.

Messujen parasta antia ovat eri valtioiden matkailutoimistojen pisteet ja ystävyysjärjestöosasto. Ne antavat tietoa maista ja niissä matkailusta eivätkä hotelleista, opastetuita matkoista, matkapaketeista jne. Unelmieni matkamessut olisivat sellaiset, joissa olisi nimenomaan maakohtaisia osastoja, joissa esiteltäisiin mitä kaikkea kivaa maissa voi turistina tehdä, missä kannattaa käydä, miten maissa pääsee julkisilla matkustamaan ja millaisia majoitusmahdollisuuksia on.

Ymmärrän kyllä, että Matkamessut ovat mitä ovat, koska messut ovat liiketoimintaa. Messut tarvitsevat voittoa näytteilleasettajamaksuista ja näytteilleasettajat valikoituvat sen mukaisesti. Siksi siellä ei esitellä viiden euron bungaloweja Siaminlahden rannoilta.