Meksikon Tulumissa sukelsimme majapaikkamme Marco Polo Dive Tulumin yhteydessä olevan sukellusliikkeen kanssa. Meksikolais-italialaisella sukellusoppaallammme oli lattarilaisittain aikalailla naiset mielessä ja oli aika mielenkiintoista seurata menoa vierestä.
Mehän sukelsimme hänen kanssaan kolmestaan, mutta sukellusten välissä pikkuruokalassa hän suostutteli kolme ranskalaisneitokaista mukaan uimaan seuraavaan kohteeseemme ja yritti monin keinoin saada tytöistä seuraa retken jälkeen. Oli mm. väitettä, ettei voi jättää heitä keskustassa kyydistä missä vain, vaan vasta sukellusliikkeellä, kun ”paikalliset taksit eivät tykkää, jos hän kuskailee porukkaa ympäriinsä”. Hänen liehittelyoperaatiostamme oli meille jopa sellaista hyötyäkin, ettemme sukellusten jälkeen menneetkään meidän rahoillamme ostamaan uutta painovyötä Cenote Angelitan pohjaan pudonneen tilalle, koska hän halusi yrittää pitää tytöt seurassaan 🙂
Cenote Angelitan erikoinen sumun läpi sukellus
Cenote Angelita oli upea kokemus. En tiedä onko maailmalla vastaavia sukelluspaikkoja ollenkaan. Päällepäin tämä cenote näyttää varmaankin tavalliselta metsän keskellä olevalta cenotelta. Perusjärveltähän ne eivät yleensä näytä, koska noissa on yleensä jonkun verran pudotusta veteen. Tuolla hyppäsimme parista metristä. Retkellämme ei ollut mitään hötkyilyä, vaan kävimme ensin uimassa cenotessa tsekkaamassa ulostuloreitin ja kävimme läpi toimintatapoja.
Vesi oli kirkasta ehkä noin 20 metriin asti, jolloin alkoi parimetrinen vetysulfaattikerros. Eräässä blogissa näkyä kuvailtiin siten, että tuo kerros näytti ylhäältä päin joelta. Tuon blogin kuvissa se tosiaan näyttää siltä, koska sukeltaessa ollaan kristallinkirkkaassa vedessä ja tuo sameampi kerros näyttää joelta. Itse en ikävä kyllä tuota efektiä huomannut enkä osannut etsiä. Olin ehkä liian täpinöissäni.
Tuo vetysulfaattikerros näytti läpipääsemättömän tiheältä usvakerrokselta. Etenkin hiljakseltaan sen yläpuolelle noustessa oli mielenkiintoista katsoa kanssasukeltajia, joiden alaruumista ei näkynyt ”usvakerroksen” alta. Cenotessa oli sinne pudonneita puita, jotka näyttivät uppoavan tuohon sameaan vaaleaan kerrokseen.
Vetysulfaattikerroksen alla oli pilkkopimeää, mikä tuli minulle yllätyksenä. Meillä oli ilman muuta sukellustaskulamput mukanamme, mutta ”usvakerroksen” keskellä siitä ei ollut apua. Minulle vissiin kävi niin, että jumituin tuohon kerrokseen vähäksi aikaa alemmas vajoamisen sijaan. Hämmennyin, mutta en säikähtänyt, ajattelin että odotellaanpa tässä mitä tapahtuu. Kerroksen alla näin taas ja olin ajautunut selkä kallioseinämää vasten.
Taskulamppujen valossa sukeltelimme ehkä noin 30 metrissä. Pohjalla oli hirveästi puiden lehtiä, joiden biohajoamisen takia tuo vetysulfaattikerros käsittääkseni muodostuu. Ja pinnan yläpuolella pystyinkin hienoisesti haistamaan meistä, että tuommoisen kerroksen läpi ollaan menty, tuo kun jotain sukua rikkihapolle… Täällä toinen suomenkielinen blogi, jossa kuvaillaan Cenote Angelitaa. Tämä cenote on syväsukellus, eli padilaisten tarvitsee olla jatkokurssin käyneitä, jolloin saa sukeltaa noin 40 metrin syvyyksiin.
Tavallisia cenotesukelluksia
Cenote Angelitan jälkeen menimme Temple of Doom Cenotelle, jonne sukellusoppaamme kaappasi mukaamme alussa mainitsemani ranskalaistytöt. Siellä oli läpimitaltaan vain muutaman metrin kokoinen reikä kalliossa, jonne hyppäsimme. Sieltä sitten pääsimme kallioon kovertuneisiin ulottuvuuksiin.
Samantapaiset sukellukset teimme myös Playa del Carmenista käsin Cenote Chac Moolille. Se on iso maanalainen vesiverkosto. Maanpinnalta sieltäkään ei arvaisi, että kirkkaista lähteen näköisistä lammikoista pääsee sukeltamaan pitkiä matkoja luoliin ja onkaloihin. Isoihin luola-alueisiin (englanniksi cavern) pääsemme mekin sukeltamaan, mutta ahtaampiin luoliin (cave) kaivautumista varten pitäisi kurssittautua. Kyllähän nytkin piti välillä ihan hitaasti ja varovasti puikkelehtia joistain väleistä, mutta ne olivat ehkä vaan jotain metrin pituisia kohtia lohkareiden välissä.
Näissä cenoteissa koimme halokliini-ilmiötä, joka näyttää samanlaiselta kuin samea maisema kuuman asfaltin yläpuolella (termokliini-ilmiö). Cenoteissahan on pääasiassa makeaa vettä, mutta ne ovat onkaloineen kosketuksissa mereen. Kun makean veden joukkoon puikahtelee suolavettä, muodostuu kirkkaaseen makeaan veteen sameampia liikkuvan näköisiä kerroksia suolavedestä. Jos sellaiseen joutuisi jossain yllättäen, tuntuisi kuin yht äkkiä olisi rillit huurussa. Usein näitä kerroksia näki vierellä, yläpuolella tai alapuolella.
Hienoimpia näkymiä cenoteissa on katsoa pinnalle yläpuolella kaartuvaan metsään. Näissä oli myös tippukiviä, joitain fossiileja ja huokoiseen luolan kattoon jumittuneita sukeltajien ilmakuplia. Kaloja ja varsinkaan kasveja näihin ei tulla katsomaan, mutta näimme kyllä joitain juvelia kalojakin. Chac Moolin onkaloiden kautta pääsimme erääseen suureen kallion sisäiseen ilmataskuun. Siellä pinnalla otimme regulaattorit pois suusta ja ihmettelimme kallion läpi puskevia juurakoita ja katosta riippuvia tippukiviä. Sitten menimme takaisin pinnan alle.
Merisukelluksemme Meksikossa Playa del Carmenista ja Cozumelilta
Sukeltaminen ja leijonakalat Belizessä
reissaustajaruokaa.com 
4 Comments Lisää omasi