Orankeja elää luonnossa vain Sumatralla ja Borneon saarella. Kävin katsomassa niitä pari vuotta sitten Sumatralla, kun matkailin muuallakin Indonesiassa. Ne olivat luonnossa ihmeellisempiä kuin kuvissa, koska paikan päällä pääsi näkemään niiden ihmeelliset sinne tänne venyvät raajat ja kuinka ketterästi ne liikkuivat hirmuisista möhömahoistaan huolimatta.

Helpoiten niitä pääsee näkemään luontaisissa olosuhteissa Bukit Lawangissa. Se on ihana (ja turistikoitunut) kylä, jossa voisin viettää viikon metsäretkineen milloin vain. Se sijaitsee joen varrella ja meidän majapaikkaamme kuljettiin pientä riippusiltaa pitkin. Toisella puolella jokea oli suurin osa kylästä ja toisella puolella lähinnä metsää, kuten myös Gunung Leuserin kansallispuisto.

Kansallispuiston kupeessa on orankien suojelukeskus, jossa mm. entisiä lemmikkiorankeja on sopeutettu elämään metsässä. Täysin villejä näistä ihmisten tavoille opetetuista orankeista ei koskaan tule, joten tuossa metsässä orankeja pääsee helposti näkemään opastetuilla patikointiretkillä. Moni kävijä saattaa  unohtaa, ettei se ole tavallista orankimetsää ja luulla, että orankeille olisi luontaista tulla ihmisten luo hakemaan banaaneja. En tiedä, olisiko niiden erityisesti parempi olla, jos patikoijat eivät tulisi niitä katsomaan. Että oppisivatko ne paremmin elämään metsässä ilman vierailijoita. Ehkäpä tapaamamme Mina-niminen oranki protestoikin tätä touhua vastaan, koska se joskus hyökkäilee ihmisiä kohtaan. Todennäköisesti sitä yleisesti pännii, että se joutui elämään vankeudessa ennen takaisin metsään tuomista…

Öljypalmut vievät orangeilta kodin

Olen suoranainen palmufani, ne ovat mielestäni kauniita puita. Mutta öljypalmurivistöt teiden vierustoilla Sumatralla olivat kaamea näky. Niillä paikoilla on ennen kasvanut rehevää metsää, joissa viihtyvät monenlaiset kasvit ja eläimet, kuten orangit. Joku sumatralainen kertoi, että apinat eivät pysty liikkumaan terävillä öljypalmun rungoilla ja ovathan ne muutenkin täysin eri asia kuin metsät, harvempi eliö niissä viihtyy.

Joskus väitetään, että jotain öljypalmupeltoa varten ei ole hakattu metsää, mutta silloin sillä alalla on ollut muita peltoja, jotka ovat siirtyneet muualle, josta on niitä varten hakattu metsät. Nykyinen palmuöljyn tuotanto tuhoaa siis Sumatran sademetsät ja tappaa villit orangit sukupuuttoon.

Luontomatkailun myötä olen joutunut omin silmin näkemään, miten upeisiin kohteisiin tuntuu aina liittyvän niiden katoamisen uhka johtuen ihmisten toiminnasta. Palmuöljyn tuotanto on räjähtänyt käsistä, koska siitä on alettu valmistaa mukamas ekologista polttoainetta fossiilisten polttoaineiden tilalle. Wikipedian mukaan ”vuodesta 1990 vuoteen 2002 öljypalmuviljelmien pinta-ala kasvoi 43 % maailmanlaajuisesti – pääosin Indonesiassa ja Malesiassa.” Eli juuri orankien elinalueilla.

Kun eka kerran joskus kuulin biodieselistä, ajattelin sen olevan mukavankuuloinen ”rypsiöljyä tankkiin” -vaihtoehto. Mutta käytännössä suurin osa siitä taitaa olla viherpesua, jossa hakataankin sademetsät öljypalmuviljelmien tai Brasilian bioetanolia tuottavien sokeriruokopeltojen tieltä. Rypsiöljyn sijaan tankkiin laitetaan sademetsää. Jos meidän pitää keksiä tapoja tuottaa biodieseliä, niin ainakaan nykyisellä tavalla sitä ei saa tuottaa. Ennen suosin Nesteellä tankkaamista, mutta enpä enää vuosiin. Greenpeacen mukaan ”Neste Oilin ”Green” dieselin tankkaaminen on varma tapa osallistua uhanalaisten sademetsien hävittämiseen.”

Tieteellisempää tietoa varten neuvon menemään Greenpeacen palmuöljykampanjan sivuille.

Indonesian kielen orang-sana ja Sumatran matkailu

Oranki-sana on sillä tavalla hassu suomenkielessä, että sana orang tarkoittaa indonesian kielessä ihmistä ja henkilöä. Tämä oranssi eläin onkin paikalliskielellä orang hutan eli metsän ihminen. Orang-sana on näiden ihmisapinoiden takia helppo muistaa, ja siten esimerkiksi liput on kätevä ostaa tai varata huone sanomalla dua orang, kun halutaan ilmaista palvelun tulevan kahdelle henkilölle.

Sumatra kuuluu paikkoihin, joihin haluan mennä uudelleen, enemmän kuin vaikkapa Balille. Sen eteläosa on käsittääkseni aika vaikeakulkuista huonoine teineen, mutta pohjoisempana sijaitsee esimerkiksi suosittu Toba-järvi ja Berastagi, joka ei paikkakuntana ole kummoinen, mutta sieltä pääsee erittäin helposti kävelemään yhdelle tulivuorelle ihmettelemään maisemia ja vulkaanisia höyryjä. Pohjoiskärjessä sijaitsee tsunamituhoistaan surullisen kuuluisa Aceh, jonka saarilla pitäisi olla hyvää sukellusta ja rentoa menoa (siellä emme käyneet), toisin kuin mahdollisesti muualla tiukasti uskonnollisessa Acehissa.

Mutta mutta, matkustaakseen Sumatralle katsomaan orankeja kulutetaan yleensä törkeät määrät polttoainetta per matkustaja ja samaan aikaan polttoainetta tuotetaan orankien kustannuksella. Toivon, että luontomatkailu edes avaa silmiä, kuten minulla öljypalmuplantaasien näkemisen kohdalla kävi.

Kaikki Indonesia-juttuni >>

Kaikki eläinaiheiset juttuni >>

Tarinoitani Indonesian koirista:
Gili Airin ainoa koira >>
Balin punkkinen koiranpentu >>