Kallion Viidennellä linjalla sijaitseva Du Dii ei ole tyypillisesti sisustettu thaimaalaista perinteistä lanna-tyyliä tavoitellen. Sen sijaan se muistuttanee niin paljon thaimaalaista katukeittiötä, kuin helsinkiläinen pienen kioskin kokoinen kivijalkaravintola pystyy muistuttamaan.

Ruoan laittamista pystyy halutessaan seuraamaan, mikäli tiskin luona ei ole niin ahdasta, ettei siihen mahdu jäämään. Tiskin takana on kaasuliesi, jonka päällä muutamassa isossa pannussa ruoat kypsyvät nopeasti. Ruoat eivät Du Diissä ole ehkä niin hienostuneen yrttisiä, kuin monet parhaat thairuoat, mutta thairavintoloiden ruoat eivät ole aina sitä tyypillistä ruokaa, jota thaimaalaisetkaan päivästä toiseen söisivät. En tiedä, mihin thairuokasuuntaukseen Du Dii sijoittuu, jos mihinkään. Du Diihin mahtuu ikkunan ääreen istumaan 4 – 5 ruokailijaa, mutta näin kesäaikaan ulkonakin on paikkoja.

Olen viime aikoina syönyt siellä annokset kasviksia ja tofua sekä tofua vihreässä currykastikkeessa. Vihreä currysoossi oli aika perusversio. Se oli enemmän öljyisestä ja kiinteämmästä päästä kuin toisinaan tosi tuliset versiot tai sellaiset, joissa on paljon kookosmaitoa. Sokeria oli laitettu enemmän kuin tavallisesti.

Sokeria ei oltu säästelty etenkään kasviksia ja tofua -annoksessa. Se ei ollut tosiaankaan mikään hienoisella inkiväärillä maustettu kiinalaistyyppinen annos, vaan tässä oli semmoinen ruskea kastike, jollaista en ollut ennen syönyt. Syödessä mietin, että tuttu maku, miltä tämä maistuu. Kinuski tuli lähinnä mieleen, mikä on aika ihmeellistä. Ehkä soossissa on käytetty tosi paljon sokeria, joka on sitten pannulla öljyn ja ehkä kookosmaidon kanssa kinuskimaiseksi paistunut. Ei ollut pahaa, mutta ei tuosta lempiruokanikaan tullut. Ihan heti en halua samaa annosta syödä, ja ehkä tuo kastike toimisi paremmin pienemmissä määrin muun ruoan lisäkkeenä.

Tykkään tosi paljon, että Helsingissä on jo vuosia pärjännyt tällainen erilaisempi aasialainen pikaravintola. Vähän jotain muuta, kuin kebabpaikat ja pitseriat.