Taidan alkaa nomadiksi. Viimeksi ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä oli kannessa Päivi ja Santeri Kannisto, jotka määrittelevät itsensä globaaleiksi nomadeiksi. He asuvat aina aikansa jossain paikassa ja ovat vapaita siirtymään seuraavaan sitten, kun siltä tuntuu. Minun mielestäni maailmassa on niin monta paikkaa, joihin haluaisin tutustua. En vain käymällä läpi niiden nähtävyydet, vaan oleskelemalla niissä pidemmän aikaa.

Jutun mukaan Kannistoja on syytetty siitä, että ulkomailla asumalla he eivät osallistu suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Jutussa sanotaan: ”Päivin mielestä suomalaiseen hyvinvointivaltioon kuuluu ajattelu, jossa jokainen on velkaa valtiolle. Velka on niin suuri, ettei sitä voi kukaan elinaikanaan maksaa.”

Okei, juu, on iso juttu, että Suomessa saa ilmaisen koulutuksen ja paljon muita verovaroilla tuotettuja palveluita ennen kuin päätyy itse maksamaan veroja. Mutta ei kai nyt kukaan voi oikeasti ajatella, että ei saa lähteä asumaan ulkomaille, vaikka mieli tekisi. Eli että vauvana pitäisi jo tietää kieltäytyä julkisista palveluista (jotka ovat kyllä mahtava juttu), koska aikoo alkaa isona nomadiksi.

Kysehän on varmasti siitä, että jotkut ottavat sen loukkauksena, että joku ei halua asua Suomessa. Muualle halajavat ovat maanpettureita. Ja kuten jutussa ja Päivi Kanniston kirjoittaman kirjan arviossa esitettiin, jotkut suhtautuvat epäluuloisesti sellaisiin ihmisiin, jotka eivät halua juurtua jonnekin, rakentaa taloa ja hankkia pysyvän työn ja perheen. Jotkut saattavat kokea näistä asioista kieltäytymisen olevan  arvostelua heidän omaa elämäntapaansa kohtaan ja jotenkin vaarantavan näiden heille tärkeiden asioiden olemassa olon.

Ei se ehkä ole vain joidenkin suomalaisten ongelma. Olen keskustellut monesti, että intialaisia saattaa kummastuttaa pitkin Intiaa luuhaavat länkkärit. Paikallisten voi olla vaikea hahmottaa, ketä tyyppejä nämä tänne tulleet ovat ja miten he oikein elävät. Mutta jos reissaajilla on mukanaan lapsia, niin se tuntuu muuttavan tilanteen täysin, koska silloin reissarit saa sijoitettua johonkin lokeroon. Löytyy jotain yhteistä, kun huomaa, että reissarit ovat tavallisia ihmisiä, joilla on lapsia, kuten heillä itselläänkin.

Lapsista tuli myös mieleen, että Matti Vanhasen lastentekotalkoojutut olivat vähän samaa linjaa noiden pysytään-Suomessa-ja-rakennetaan-yhteiskuntaa -juttujen kanssa. Että tehkää nyt lapsia tämän suomalaisen yhteiskunnan vuoksi. Ihan kuin joku päättäisi tehdä lapsia, kun on tämä eläkepommi. Että ”en mä nyt jaksais lapsia tehdä, kun muutenkin stressaa, mutta kun se on mun velvollisuus”.

Kun kerran nomadit ovat karkureita, jotka jättävät Suomen, kun heidän pitäisi jäädä verovaroin koulutettuina sitä rakentamaan, niin olisivatkohan kaikki tyytyväisiä, jos tehtäisiin seuraavat vaihtarit: Minä muutan Thaimaahan ja sieltä joku thaimaalaisten rahoin hoidettu, kasvatettu ja koulutettu thaimaalainen muuttaisi minun tilalleni tähän kylmään maahan?

Kun suomalaisia on jo ehtinyt muuttaa maailmalle miljoona, niin eikö tätä vajetta pitäisi yrittää paikata etsimällä Suomeen tilalle miljoona ihmistä muualta?