Biitsikoirien elämä on monissa turistikohteissa aika kivaa. Ne saavat jolkotella vapaina ja koska niiden reviirinä ovat rantakaistaleet, ovat ne jonkin verran turvassa autoilta. Olen kylläkin epäillyt lähtevätkö ne öisin juoksentelemaan kylille saadakseen liikuntaa.
Monilla tapaamillani koirilla on rantaravintola tai majapaikka, jossa joku pitää niistä huolta. Nauskin koti oli, ja toivon mukaan edelleen on, Sairee Beachin rantakadulla olevassa kaupassa. Nauski oli noin puolivuotias pentu, joka vaikutti lähinnä mäyräkoiran ja bokserin sekoitukselta. Sen paras kaveri oli jättimäinen leikkisä bokseri, jonka tukikohta oli läheinen baarikoju. Joskus kun menin ohi, ei Nauskia voinut mennä rapsuttaaan, koska se nukkui myyntihyllyn alimmalla tasolla.
Nauskin kodin edessä rakennettiin uima-allasta. Kerran näin yhden rakennusmiehen potkaisevan Nauskia sen pyöriessä jaloissa. Kävin sanomassa ukolle, että älä ikinä enää tee tuota. Voi olla, että viesti ei mennyt perille. Ei niinkään kielimuurin takia, vaan jos sanomaan tulemiseni oli järkyttävä kasvojen menetyksen paikka. Mitä noissa tilanteissa voisi tehdä? Vaikka ollaan toisessa maassa vierailulla, ei se tarkoita, ettei väkivaltaan saisi puuttua. Monimutkaisemmat tavat ovat eri juttu.
Koh Tao Animal Clinic pitää huolta saaren eläimistä. Vuonna 2005 siellä käydessämme saimme tietoa saaren tilanteesta ja thaimaalaisten monimutkaisesta ajattelusta. Klinikan työntekijän mukaan paikallisten buddhalaiseen ajatteluun kuului, että koirien suoraan tappaminen voisi olla juttu, mitä kukaan ei halua tehdä, onneksi. Mutta jos jonnekin jättää ruokaa, jossa on myrkkyä, niin se on ”koiran oma valinta”.
Toinen puuttumattomuuden käsityksestä seuraava inhottavuus on se, ettei koiria aina haluta steriloida. Mutta tässä asiassa täytyy sanoa, että kaikki suomalaisetkaan miehet eivät ole ihan rationaalisia suhteessa ajatukseen lemmikkiensa kastroimisesta.
Suomessa ei hyväksytä suoraa väkivaltaa eläimiä kohtaan, eli perinteinen eläinsuojelu on sillä tavalla lyönyt itsensä läpi. Mutta meillä pahoinpidellään kymmeniä miljoonia eläimiä järjestelmällisesti ja laillisesti pitämällä eläimiä ahtaissa oloissa tehonavetoissa. Eli meillä ei potkita, mutta pidetään oloissa, joissa eläimet eivät ikinä saa toimia lajilleen tyypillisesti. En tiedä kumpi on pahempi, satunnainen väkivalta vai jatkuva vankeus ja virikkeettömyys. Mieluummin ei kumpaakaan.
Vuonna 2011 vaikutti siltä, että klinikka on alkanut pyöriä thaimaalaisten voimin, mikä on hyvä juttu. Ei taida olla maailmankolkkaa, jossa paikalliset riemastuisivat siitä, jos muualta tulleet alkavat heitä neuvomaan. Semmoinen toiminta on toki mielestäni parempi kuin ei mitään silloin, kun kyse on niin ihmisten, eläinten kuin ympäristönkin hyvinvoinnin parantamisessa. Uskon viestin menevän kuitenkin paremmin perille silloin, kun viestin kohteet voivat samaistua viestin välittäjään, eivätkä pidä häntä outona farangina.
Lue muita koirajuttujani:
Balin punkkinen koiranpentu >>
Gili Airin ainoa koira >>
Maailman kulkukoirat ovat peruskoiria >>
Goan ihanat koirat >>
reissaustajaruokaa.com 
Ihanaa että omistit yhden postauksen Koh Taon koirille 🙂 Varmaankin itse tuli törmättyä näihin samoihin karvakuonoihin siellä ollessa…..Saireen hauvoilla tuntui asiat olevan melko hyvin, mutta jossain muualla Thaikuissa näki kyllä onnettomiakin tapauksia…..Malesian Georgetownin kiinalaiskaupungissa eleli koiria, joita jotkut ravintolanomistajat ruokkivat. Muuten ne harhailivat vaarallisennäköisesti liikenteen seassa ja yksikin hauva seurasi meitä pitkän matkan ja jopa odotti meitä pankissa käydessämme oven edessä! Oli pakko palauttaa hauva kotikulmilleen ja harhauttaa sen huomio, ettei se olisi seurannut meitä loputtomiin 😉 Olisi kyllä tehnyt mieli ottaa se mukaan…huoh…
Onkin niin mahtavaa, että jos turistit toisivat edes jotain hyvää mukanaan, eli eläinklinikoita. Lohkaistas pieni pala matkabudjetista johonkin paikalliseen hyväntekoon, oli se sitten koirien tai jonkun muun hyväksi.
En tiedä, mistä nimi Nauski pompahti Nauski-koiralle, mutta tuli tässä vastaan, että Venäjän raja-asema matkalla junalla Mongoliaan oli Nauski… Urbaanista sanakirjasta näin, että karkkia ja mässyä saatettaisiin kutsua nauskiksi. Siinä tapauksessa Nauski oli aika nauski.
Surkeuden surkeus ettei Nauskia näy Koh Taolla. Sen kaverit Hiljainen koira ja Iso Mörskä ovat paikoillaan, mutta Nauski ei. Olen miettinyt pitäisikö Nauskin perään kysyä, näyttää vaikka kuvaa tietokoneelta, mutta en ole varma haluanko tietää. Pelkään sen jääneen mopon alle.
Haluaisin mopoliikenteen pois Saireen rantapolulta kokonaan tästäkin syystä. Onneksi sitä on alettukin rajoittamaan. Tammikuussa iltaisin kuuden jälkeen oli pari katua suljettuna ja helmikuun alusta koko Saireen rantapolun pohjoispää jonnekin AC Resortille asti. Järki joskus voittaa!