Monilla, kuten itsellänikin, rahaa kuluu kaikkeen pieneen huomaamatta. Siihen ei auta oikein muu kuin kiertää kaupat kaukaa. En voi käydä kirjakaupassa vain fiilistelemässä, koska aivoni jotenkin vinksahtavat ja kuvittelen tarvitsevani jonkun opuksen. Sama juttu vaatekaupoissa, retkeilytarvikeliikkeissä ja kosmetiikkaosastoilla. Ei niihin voi mennä, ellei etukäteen ole päättänyt jotain tarvitsevansa. Ja jos kaupoissa kiertelee ostamatta, niin siellä sitten näkee jotain, mitä jälkeenpäin alkaa kelailemaan tarvitsevansa.

Sisustuslehtiä en lue. Ensinnäkin niissä esitellään aivan liian suuria koteja, sellaisia ei ole minulla eikä kavereillanikaan. Toiseksi ne aiheuttavat jatkuvaa tyytymättömyyttä oman kodin kokoon ja ratkaisuihin. Mistä muualta jotkut ihmiset ovat voineet saada kuvitelman, että olisi jotenkin normaalia vaihtaa kodin sisustusta muutama vuoden välein, vaihtaa sohvat ja muut ja hankkia monet verhot ja matot, joita vaihdella. Ja jotka heittää pois sitten, kun ne eivät vaikuta muodin mukaisilta. Se ei ole normaalia kulutuskäyttäytymistä, vaan tuhlailua.

Sama juttu ns. naisten lehtien kanssa. Niitä minäkin luen, viihdytän itseäni ja kehittelen kaikenlaisia kalliita tarpeita. Nuo lehdet maksavat, ellei niitä sitten lue kahviloissa tai dyykkaa lehtiroskiksesta. Noista lehdistä lähtee ajatukset ripsenpidennyksiin, hiuslisäkkeisiin ja geelikynsiin, puhumattakaan kengistä, laukuista ja vaatteista. Noista lehdistä lähtee neuvot, että anna ammattilaisen hoitaa tämmöiset ja tämmöiset kauneudenhoito-operaatiot. Luksuksen ihannointia ja kuluttamista.
Olemme tällaisia, että kun yhdellä on jotain, saattaa sitä itsekin haluta. Matkustelukin voi olla sellainen juttu. On monia kalliita harrastuksia ja ihan kaikkia niitä ei voi harrastaa, ellei sitten rahaa ole törkeästi. Aika hyvin onnistun olemaan shoppailematta, mutta juuri siksi, että vältän kauppoihin huvikseen menemistä. Mutta monet ovat tässä paljon taitavampia kuin minä, joka kuitenkin monta kertaa vuodessa ostan jonkun vaatteen, joka ei kunnolla päädy käyttöön.
Kulinaristina tyydytän ostohalujani ruokaan. Tänään hammaslääkärin jälkeen apeana kävin ostamassa ViiVoanista kivoja juttuja, kuten säilöttyä mangosteenia (oli mautonta toisin kuin oikea asia), mangomehua ja filippiiniläistä limemehua. Ihmisen tarvitsee syödä, mutta ilmankin näitä kaukaa rahdattuja tuotteita olisin pärjännyt.
3 Comments Lisää omasi